Late night menu

Kuvittele kaupunki, jossa on 100 asetta. Ja siinä kaupungissa on 820 asukasta. Ja näistä aseista ainoastaan kaksi on poliiseilla. Kaupungilla on oma pieni armeijansa ja sen hallussa on 13 asetta. Loput 85 asetta on kaupungin asukkaiden, tavallisten ihmisten hallussa. 

Kuulostaa hurjalta ja vähän vaaralliselta kaupungilta.

Ja tässä kaupungissa joka kolmas asukas on alle 20 vuotias. Suurin osa asukkaista on 20-59 vuotiaita ja heitä on kaupungissa 435, loput asukkaista ovat yli 60 vuotiaita. 

Kaupungin kaikesta omaisuudesta kahdeksan rikkainta henkilöä omistaa 38%:a. Nämä kahdeksan ihmistä aiheuttavat kaupungissa hiilidioksipäästöjä enemmän kuin kaupungin 541 köyhintä ihmistä. Kaupungin ilma heikkenee vuosi vuodelta ja siellä on koko ajan lämpimämpää. Silti kai voisi sanoa, että kaupungilla menee hyvin, vaikka kahdeksan köyhintä ihmistä menee nukkumaan joka ilta nälkäisenä.

Mutta on tässä kaupungissa muitakin rikkaita. Ja nämä loput rikkaat, heitä on 82 henkilöä ja he omistavat jo sitten 75:%a kaikesta tässä kaupungissa. Kaupungin ylläpitäminen ei ole halpaa puuhaa ja kaupungin hallitus velkaantuu koko ajan lainatessaan rahaa kaupungin kahdeksalta rikkaimmalta henkilöltä varoja kaupungin ylläpitämiseen. Ja tässä kaupungissa diili menee niin, että mitä köyhempi olet niin sitä korkeampaa korkoa maksat, ero voi olla kymmenkertainen köyhimmän ja rikkaimman välillä rahan hinnassa. 

Kaupungin ihmiset ei oikein tule toimeen keskenään. Osa syyttää ongelmista eri värisiä asukkaita. Osa eri uskontoon kuuluvia. Osa ei halua puuttua naapurin riitoihin, pitäkööt huolta itse omista asioistaan. Yksi asia kuitenkin yhdistää kaupunkilaisia ja se on se, että kukaan ei syytä kaupungin rikkaimpia mistään ongelmista, vaikka heillä olisi resurssit ratkaista kaikki ongelmat mitä kaupungissa ehkä on.

Kuulostaa siltä, että tuossa kaupungissa ei osata hoitaa hommia järkevästi. Vaikea uskoa, että ainakaan aikuiset ihmiset järjestäisivät asiat noin.

Silti tän mielikuvituskaupungin prosentit ja suhdeluvut eri asioiden välillä vastaa tän hetken tilannetta maapallolla. 

Burn all your memories

Nostalgia vie mukanaan.

Muistoissa kesät oli pitkiä ja lämpöisiä.

Kaikki se mitä on ollut ja mitä on tullut nähtyä saa toisinaan mielen haikeaksi. 

Kauniilla tavalla haikeaksi. 

Sitä tekee mieli jäädä muistelemaan menneitä. 

Ja se on ihan okei, se on inhimillistä.

Ja se kertoo meistä ihmisistä jotain olennaista.

Se kertoo sen, että kun nostalgia ja muistot tuntuvat arvokkailta aarteilta on elämä itse asiassa eletty.

Kun aika, joka on eletty on mielenkiintoisempaa kuin se aika joka on edessä päin niin olisi hyvä tehdä johtopäätös. 

Ainoa oikea johtopäätös.

Se oli siinä sitten.

Historia on arvokkaampi kuin tulevaisuus.

Ei ole enää mitään elämisen arvoista jäljellä.

Ei oikeasti.

Sitä takertuu pienillä käsillä kaikkeen muka tärkeään, mutta oikeasti se on turhaa.

Niin kauan kuin tulevaisuus kiinnostaa historiaa enemmän kannattaa yrittää.

Mutta kun saa itsensä kiinni vanhojen hyvien aikojen haikailusta niin sitten vain kaasu pohjaan ja kaiteen yli kohti rotkoa.

Rohkeasti vain.

Siellä odottaa vapaus. 

Kuilun pohjalla.

Ei kai kukaan halua, että viimeinen muisto - juuri sinusta - on se, kun makaat sairaalan vuoteella letkuissa kiinni, omissa ulosteissa, joita loppuunpalaneet hoitajat eivät ehdi putsaamaan, 

koska iäkkäitä ihmisiä on muutenkin liikaa.

Eikä iäkkäistä ihmisistä ole mitään hyötyä.

He ovat viisaita, "kaiken" kokeneita ja tehneitä.

Heillä on neuvot ja ohjeet joka tilanteeseen.

Ja siinä se ongelma onkin.

Heillä on jo vastaus kaikkeen.

He ovat niin viisaita, etteivät tee enää virheitä.

Ja se on virhe.

Sillä virheitä tekemällä syntyy uutta.

Siksi vanhoja ei pitäisi kuunnella.

He ovat liian ahneita ja kiintyneitä omaisuuteensa, että he osaisivat tehdä puolueettomia päätöksiä.

Pitää tehdä tyhmiä päätöksiä, pitää antaa niiden päättää, joilla nostalgia ei paina askelta.

Pitää antaa virheiden syntyä.

Ajatelkaa vaikka Hitleriä. Hän oli jo 50-vuotias, kun toinen maailmansota syttyi 1939.

Ei 25-vuotias olisi aloittanut toista maailmansotaa. 

Ei, koska hänellä olisi ollut liikaa vielä elettävää elämää eikä sitä kannata riskeerata sodalla.

Näitä esimerkkejä on lukemattomia. Iäkkäät ihmiset pilaavat kaiken*.

Uskotko vai haenko lisää esimerkkejä?

(*Ei pidä ymmärtää väärin. Virhe on eri asia kuin se, että pilaa kaiken. Virhe on jonkin uuden alku, virhe on luova tapa tehdä jotain mitä ei ole aiemmin tehty. Pilaaminen on sitä, että rikkoo olemassa olevaa. Ja sitä iäkkäät ihmiset tekevät)

Aivojen rappeutuminen alkaa n. 30-vuotiaana ja jo 20-vuoden iässä aivot pienenevät noin gramman vuodessa, kun hermosoluja kuolee. Toki juomalla alkoholia tuota pienenemistä voi nopeuttaa.