Ääretöntä ei ole oikeasti olemassa. Mieti asiaa ja huomaat sen itsekin. Otetaan vaikka metsät ja puut, niitä on paljon, muttei äärettömästi. Kaloja meressä tai hiekkaa merien rannoillakin paljon, muttei niitäkään rajattomasti. Ja äkkiä sen tajuaa, että mitään tällä maapallolla ei voi olla äärettömästi. Katselen tähtiin, monia näen ja monta jää näkemättä, mutta niidenkin lukumäärälle on katto. Edes tähtiä ja niistä lähteviä valonsäteitä ei ole määräänsä enempää.
Et ehkä usko vielä. Mutta ääretön on olemassa vain teoriassa. Ei käytännössä. Oikeasti mitään mitä on olemassa ei ole viimeistä enempää. Joku saattaa sanoa, että sehän riittää, että teoriassa ääretön on olemassa, mutta ei se oikein riitä. Ei siksi, etteikö se ajatuksena olisi kaunis, mutta ongelma on siinä, että teoriaa ei ole oikeasti olemassa. Se on vain teoriaa. Ja se on sukua saduille, asuu samalla kadulla missä majaansa pitää kaikki vanhat tarinat jättiläisistä ja niiden massiivisista aarteista.
Jos teoria olisi olemassa niin se olisi käytäntö. Teoria on vain unta, harhaa ja mielikuvituksen tuotetta. Teoria pukeutuu vakuuttaviin vaatteisiin ja esittää tosiasiallista, mutta aina kun käytäntö astuu sisään, niin teoria lentää ikkunasta ulos. Ja samalla liihottavat pois kaikki teorian äpärälapset kuten äärettömyyskin.
Mutta jos et vielä usko niin auta minua sitten uskomaan äärettömän olemassa oloon. Näytä minulle äärettömyys. Jos et voi viedä sen luokse niin näytä edes kuva siitä. Äläkä pidä kiirettä sillä minulla on aikaa odottaa. Minulla on kaikki aika, mennyt ja tuleva sekä tämä hetki, joka kestää ikuisesti.
