"-Kuvittelen ymmärtäväni miten iso avaruus on. Tajuan, etten voi oikein hahmottaa edes tämän kaupunkini mittasuhteita. Tiedän miten pitkälle voin kävellä täällä, mutta en tiedä miten kaukana Voyager 1 luotain on avaruudessa. Tunnen ne ihmiset ketkä ovat lähelläni, mutta tunnenko mitään ketään kohtaan. Näen tähtiä taivaalla, useita - varmaan satoja, jos on pilvetön yö, mutta en näe ystäviäni juuri koskaan. En enää kuule radion taustakohinaa, niin tottunut siihen olen, mutten myöskään kuule enää kutsuasi.
"Ota pilleri, unohdat kaiken." sanottiin ja toivottiin, että tekisin niin.
"Mene lääkärille ja saat diagnoosin." pyydettiin ja suorastaan aneltiin, että tottelisin.
Mutta ei ongelma ollut siinä, etten ollut terve. En tosin ollut sairaskaan. Ongelma oli siinä, että jossain vaiheessa - en hyväjumala muista milloin - Jägermeister alkoi maistumaan Coca Colalle ja aurinkoisina syyspäivinä sitä kuluikin samalla mitalla. Eikä humalassa ollut mitään vikaa, ei todellakaan, kukaan ei kärsinyt, päinvastoin kaikki sujui paremmin. Sain kirjoitettua tekstiä, sain puhuttua tunteista, niistäkin joista olin vaiennut vuosikymmeniä, sain takaisin itseluottamukseni ja niin blaa blaa blaa edelleen.
Helppoa se ei ollut. Vaikeus tuli siitä, että en ollut elänyt tätä kaikkea aiemmin vaan kokeilin tätä kaikkea ensimmäistä kertaa. Antakaa minun yrittää uudelleen ikävuodet 15-20 tai 20-30 tai 30-40 tai ihan mitkä vaan ja niin edelleen. Lupaan, että tällä kertaa osaan paremmin. Lupaan, etten arkaile, kun on paikka iskeä ja lupaan, että olen nöyrempi, kun kohtaan uusia ihmisiä, lupaan etten ylenkatso heikkoja, lupaan, että autan ja olen läsnä ystävilleni, lupaan, etten tartu pulloon.
-Kippis, vitun runkku!" [tässä kohtaa tarinan sankari, vai pitäisikö sanoa antisankari iskee nyrkillä peilin rikki. Hän on seissyt sen edessä ties kuinka kauan ja potenut massiivista itsesäälin värittämää masennuskohtausta. Toipuuko hän? Se jää nähtäväksi, mutta en löisi vetoa, niin sekaisin on tuo teräsmies]
**kamera panoroi hitaasti vasemmalle kohti avointa ovea ja siellä näkyy lattialla itkevä puoliso, laaja kuva ja himmennyksen kautta siirtymä seuraavaan (juoppohulluus)kohtaukseen.
