Joskus kohtalo vaan päättää toisin. Jotkut meistä ovat hyväsydämisiä, kilttejä ja silti älykkäitä, vähään tyytyväisiä eli kaikin puolin mitä ihanimpia ihmisiä, mutta silti kohtalolla on toisenlaisia suunnitelmia. Ehkä tuollaisella ihmisellä on ystävä, jota pitää auttaa ja se vaatii hieman joustoa moraalin kanssa, ehkä tällainen ihminen tulee petetyksi oman läheisen toimesta ja se suistaa tuomittaviin tekoihin päähenkilömme tällä kertaa.
Tarinan opetus on se, että joskus on pakko tehdä väärin. Joskus tulee rikottua jotain sääntöä tai peräti lakia, koska ei ole vaihtoehtoa, kohtalo ei anna valita toisin.
Ja on helppo tuomita, että aina voi valita. Ja näinhän se todella on. Aina voi valita tekeekö oikein vain väärin. Aina voi valita moraalisesti oikean vaihtoehdon ja tehdä asiat niin kuin ne kuuluu tehdä. Mutta vain jos kohtalo antaa siihen mahdollisuuden. Kaikilla kohtalo ei ole sellainen. Kaikilla ei edes ole kohtaloa. On ihmisiä, joilla on täysin vapaa tahto ja sydän paikallaan ja heidän on helppo kulkea päivästä toiseen kirkkaan sädekehänsä alla, mutta näin ei ole kaikilla.
Joillakin on kohtalo. Ja osalla näistä se on vielä epäreilu. Meidän on vaikea ymmärtää sellaista ihmistä, jos itse emme ole sellainen. Meidän on helppo ymmärtää samanlaisia yksilöitä, samoista lähtökohdista olevia tai samoihin olosuhteisiin päätyneitä.
Pahimmassa tapauksessa koko sana 'kohtalo' on väärä. Meillä on hatara käsitys jostain ja kutsumme sitä kohtaloksi. Vaikka luultavaa on, että kyse on jostain muusta, jostain monimutkaisemmasta. Mutta mennään tällä ja tuomitaan kaikki, joita emme ymmärrä.
