Sisällysluettelo:
- Pötypuhe on vaarallista – se rakentaa järjestelmiä, joihin ihmiset alkavat uskoa.
- Äly on aikamme uusi valuutta, mutta se on valuutta ilman moraalista katetta.
- Jokainen euro osinkona on euro, joka ei ole lapsen ruokapöydässä.
- Nykyinen verojärjestelmä ei ole neutraali – se on valittu ase, jolla vahvistetaan olemassa olevia valtasuhteita.
- Ehkä äly on lahja, joka polttaa kantajansa sisältäpäin.
- Äly on kuin ydinase – sen voima ei mittaa viisautta, vaan tuhon mahdollisuutta.
- Jos äly on turmiollista, koulutus on valtion subventoima myrkky.
- Seuraava looginen askel
Aristoteelinen hyve (arete) on moraalisen filosofian keskeinen käsite, ja se liittyy siihen, miten ihminen voi elää eudaimonista elämää – "hyvää, kukoistavaa elämää", jossa ihminen toteuttaa luonnollisen potentiaalinsa. Ja hetkeen en olekaan kuullut mitään yhtä fundamentaalista pötypuhetta.
1.Ja juuri pötypuhe on vaarallista – se rakentaa järjestelmiä, joihin ihmiset alkavat uskoa.
Sinänsä Aristoteles oli jäljillä, kun hän jaotteli hyveet sen mukaan miten järjen käyttöön ja ajatteluun liittyvät älylliset ominaisuudet erosivat toisistaan (esim. sophia = viisaus, nous = ymmärrys, phronesis = käytännöllinen harkinta). Tiedättehän te ne tyypit, jotka ovat opiskelleet kaiken ja tietävät kaiken ja osaavat argumentoida täsmällisesti, mutta eivät osaa tapetoida kangastapetteja vanhaan taloon. Tai ne, jotka hädin tuskin osaavat ensimmäisen asteen yhtälöitä, mutta silti eivät sorru hankkimaan velkarahalla bear-sertifikaatteja.
Ja Aristoteles erotti siis älylliset hyveet muista hyveistä, jotka määrittelevät enemmän ihmisen luonnetta, sellaiset eettiset hyveet. Ne jotka liittyvät tunteiden ja halujen ohjaamiseen kohtuullisuuteen järjen avulla. Kuten vaikkapa rohkeus, kohtuullisuus, oikeudenmukaisuus.
Nykyaikana vain älystä on tullut ihme fetissi. On mensaa fiksuille ja on rekrytointeja, joissa tavallisten tehtävien yhteydessä mitataan numeerista lahjakuutta - turhaan. Älykkyyttä pidetään seuranhakumarkkinoilla yhtenä tärkeänä kriteerinä - ei kannattaisi. Nykyajassa älykkyys yhdistetään usein myös menestykseen ja tehokkuuteen - mutta mikä on hintalappu tästä?
2.Äly on aikamme uusi valuutta, mutta se on valuutta ilman moraalista katetta.
Nykyajassa menestyy, jos on opportunisti. Nykyajassa menestyy, jos on valmis uhraamaan itsensä korporaatiolle. Nykyajassa menestyy, jos ei välitä muiden tunteista tai hyvinvoinnista. Ja vaikka korrelaatio ei ole kausaliteetti niin en voi silti tässä olla huomioimatta sitä, että lapsiköyhyys on kulkenut toiseen suuntaan kuin osinkovirrat – ei kohti huippua, vaan kohti hiljaista kriisiä, joka ei näy pörssikursseissa mutta tuntuu arjessa.
3.Jokainen euro osinkona on euro, joka ei ole lapsen ruokapöydässä.
Ja samaan aikaan todellakin on niin, että 2020-luvun alkuvuodet – erityisesti vuosi 2021 – näyttää olleen tähän mennessä historian osinkorikkaimpia. Kun osinkoja jaetaan ennätysmäärin, kyse ei ole vain taloudellisesta huipusta – vaan vallan konsentraatiosta, jossa pääoma palkitsee itseään.
Ei ole sellaista taloudellista pakkoa olemassa, että juuri nyt pitäisi palauttaa omistajille pääomia. Samaan aikaan yritystuet ovat keskittyneet harvoille suuryrityksille, joka on itsessään herättänyt huolta kilpailun ja innovaatioiden näkökulmasta. Ja tarina ei lopu tähän. Verotuksen painopiste on siirtynyt enemmän kulutuksen ja työn verottamiseen kuin yritysten voittoihin.
4.Nykyinen verojärjestelmä ei ole neutraali – se on valittu ase, jolla vahvistetaan olemassa olevia valtasuhteita.
Ihanaa, kaiken tämän takana ovat älykkäät ja koulutetut yksilöt, nämä asiat eivät tapahdu itsestään. Ja vaikka samanaikaisuus ei ole selitys niin samaan aikaan kuitenkin Valtioneuvoston mukaan vuonna 2025 hallitus on suunnitellut leikkauksia sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuksiin n. 130 miljoonaa euroa. Näistä järjestöistä moni tekee mielenterveystyötä tai ennaltaehkäisevää hyvinvointityötä. Tämä käsikirjoitus ei synny itsestään, tämän on tehnyt eduskunta, jossa arvioiden mukaan noin 70–80 % kansanedustajista on korkeakoulutettuja.
Aristoteles syystäkin erotteli älyn muista hyveistä.
En tiedä miten paljon John Forbes Nash (sai taloustieteen Nobel-palkinnon peliteorian kehittämisestä) arvostaa älykkyyttä. Hän oli nero, mutta myös skitsofreenikko (mitä ikinä se tarkoittaakaan). Hän itse sanoi: “Ihmiset ovat aina myymässä ajatusta siitä, että henkisesti sairaat kärsivät. Minä uskon, että hulluus voi olla pakokeino. Jos asiat eivät ole hyvin, haluat ehkä kuvitella jotakin parempaa.” Ja jos hän todella tarkoittaa tätä niin hänellä ei ollut asiat hyvin, hän pakeni hulluuteen vuosikymmeniksi. Ehkä hänen mielensä ei vain kestänyt sitä älyn määrää.
5.Ehkä äly on lahja, joka polttaa kantajansa sisältäpäin.
Skitsofrenia on psykiatrian keskeinen mutta kiistanalainen diagnoosi, joka kattaa laajan kirjon oireita: harhaluuloja, aistiharhoja, ajattelun ja tunne-elämän häiriöitä. Skitsofreniaa käytetään usein kroonistuneen psykoosin nimenä – mutta sen taustalla voi olla trauma, epäonnistunut hoito tai yhteiskunnallinen eristäminen, ei välttämättä biologinen sairaus. Skitsofrenia diagnoosina sulkee pois yksilöllisen tulkinnan, ja sen hoito perustuu usein pitkäaikaiseen lääkitsemiseen, vaikka oireet voisivat olla reaktioita ympäristöön tai traumaattisiin kokemuksiin.
En tiedä, ehkä hän olisi ollut onnellisempi hieman yksinkertaisempana. Mutta eikö joku vanha sanonta ole, että nerouden ja hulluuden välinen raja yhtä häilyvä, kuin lomaosakekauppiaan moraali. Älystä seuraa paljon inhimillistä kärsimystä se on varmaa. Ja sitä seuraa niin yhteisölle kuin yksilöille.
6.Äly on kuin ydinase – sen voima ei mittaa viisautta, vaan tuhon mahdollisuutta.
Maailma olisi parempi paikka ilman ydinasetta. Maailma olisi parempi paikka ilman internettiä. Maailma olisi parempi paikka ilman loputonta pseudoälyllistä saivartelua, jota harrastavat kaikki.
Älykkäät ihmiset käyttävät kokaiinia. Koska se on kallista, ainakin huumeeksi se on kallista ja tavallisella yksinkertaisella laitapuolen kulkijalla ei ole siihen varaa. Kokaiini on menestyvien ja koulutettujen - paperilla älykkäiden ihmisten huume. Aidosti älykäs ei tosin ylläpitäisi omalla toiminnallaan järjestäytynyttä rikollisuutta.
Todella älykäs on myös yksinäinen ihminen. Todellä älykäs näkee läpi rakenteiden, joista tämä sairas yhteiskunta on koottu. Oikeasti älykäs on hyvin pienessä vähemmistössä, hän joutuu sietämään meitä muita, ajatukseltaan hitaampia yksilöitä päivästä ja vuodesta toiseen. Ehkä on hyvä, että koulutuksesta leikataan, ehkä ihminen ei tarvitse enempää oppia ja älyä vaan muita hengen hyveitä.
7.Jos äly on turmiollista, koulutus on valtion subventoima myrkky.
Maapallo ei kestä näin älykkäitä ja oppineita ihmisiä, kantokyky pettää ja informaation määrä kasvaa järkyttävällä tahdilla. Tarvitaan jotain muuta.
Älyä ei ainakaan pitäisi ihannoida. Pitäisi arvostaa enemmän moraalia. Se tarkoittaa sitä, että ihminen ei ainoastaan tiedä mikä on oikein, vaan myös haluaa ja toimii sen mukaisesti. Pelkkä älykkyys (sophia) ei riitä hyvään elämään, koska viisas ihminen voi käyttää tietoa myös väärin, kuten manipulaatioon tai vallanhimoon.
Kirjoittajan huomautus: Joskus mietin, että tekstiä ei pitäisi viilata liikaa, ei sellaiseksi, että vastapuolelle ei jää mitään mistä esittää kritiikkiä tai mihin tarttua. On hyvä, jos teksti on kuin grilliltä ostettu annos, joka pursuaa mausteita ja täytteitä, joista osa valuu rinnuksille, kaikkea ei saa edes syötyä ja jää hirveä ähky. Mutta silti seuraavalla kerralla tulee taas ostettua sama annos.
Tekstiä ei pidä viilata liikaa. Ja se on vastalause nykyajan retoriseen hygienismiin – siihen, että jokainen virke on kuin LinkedIn-päivitys: optimoitu, siloteltu, vaaraton. Mutta todellinen ajattelu ei ole vaaratonta. Se on roiskuvaa, epätasaista, ristiriitaista. Hyvä teksti ei ole se, joka ei jätä tilaa kritiikille – vaan se, joka kutsuu siihen. Joka antaa lukijalle mahdollisuuden olla eri mieltä, tarttua, repiä, mutta silti jättää halun palata.
8.Seuraava looginen askel.
P.S. Me kyllä tarvitaan start up yritys, jonka tuote on algoritmi, joka optimoi osinkoja lapsiköyhyyden kustannuksella. Mulla on pitch valmiina:
"Tuotteemme maksimoi osinkovirrat hyödyntämällä rakenteellista eriarvoisuutta. Käytämme sosioekonomisia indikaattoreita tunnistaaksemme alueet, joissa lapsiköyhyys ei vielä ole riittävän syvä, ja kohdistamme investoinnit sinne, missä yhteiskunnan moraalinen resistanssi on matalin."
