"Tarkista etuoikeutesi" (englanniksi check your privilege) -sanonta liittyy siihen ajatukseen, että ihmisillä on erilaisia etuja tai helpotuksia elämässään pelkästään sen takia, mihin ryhmään he kuuluvat – ei omien ansioidensa takia.
Etuoikeuksia voi olla monenlaisia. Yleisiä esimerkkejä ovat:
-
Ihonväriin liittyvät etuoikeudet (esim. valkoisena kokemasi syrjinnän määrä voi olla vähäisempi monissa maissa)
-
Sukupuoleen liittyvät etuoikeudet (esim. miesoletetut kohtaavat tietyissä tilanteissa vähemmän seksismiä)
-
Seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvät etuoikeudet (hetero-oletettuna ei yleensä tarvitse "kaapista tulla")
-
Sosioekonomiset etuoikeudet (rikkaammalla taustalla on paremmat mahdollisuudet koulutukseen ja työelämään)
-
Terveydentilaan liittyvät etuoikeudet (terve ihminen ei joudu miettimään esteettömyyttä joka paikassa)
-
Kansalaisuuteen liittyvät etuoikeudet (oman maan kansalaisena saa monia automaattisia oikeuksia, joita maahanmuuttajalla ei ehkä ole)
-
Uskontoon liittyvät etuoikeudet (enemmistöuskontoon kuuluvana ei usein joudu kokemaan epäluuloa tai syrjintää)
-
Koulutukseen liittyvät etuoikeudet (korkeasti koulutettuna voi olla helpompaa löytää töitä ja tulla otetuksi vakavasti)
Ja sitten shokeeraava juonen käänne. Kenen pitäisi tarkistaa etuoikeudet?
Pitäisikö valkoisen lihaa syövän heteromiehen huokaista helpotuksesta, kun eihän valkoiset miehet ole enemmistö globaalisti.
Globaalisti katsottuna valkoihoiset ovat vähemmistö – mutta kun puhutaan "etuoikeudesta", konteksti on yleensä länsimainen maailma (esim. Eurooppa, Pohjois-Amerikka, Australia), missä valkoihoiset ovat olleet enemmistössä ja historiallisesti vallan asemassa.
Lyhyesti:
-
Maailman väestöstä suurin osa on ei-valkoihoisia (Aasiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa asuu valtava osa maailman ihmisistä).
-
Länsimaisissa yhteiskunnissa (Suomessa, USA:ssa, Kanadassa jne.) valkoihoiset ovat olleet useimmiten enemmistönä ja monissa rakenteissa (poliittiset, taloudelliset) hallitsevassa asemassa.
Siksi vaikka globaalisti valkoihoiset eivät ole enemmistö, länsimaisissa keskusteluissa heiltä voidaan silti odottaa "etuoikeuden tarkistamista", koska siellä heidän ryhmänsä on historiassa saanut suhteellisesti enemmän valtaa, resursseja ja mahdollisuuksia.
Mutta... sitten toinen juonenkäänne. Sillä en parhaalla tahdollakaan voi samastua Nalle Wahlroosiin enkä Wolt-miljonääreihin. Eikä onneksi tarvitsekaan.
Mutta he ovat oikeasti niitä, joilla niitä etuoikeuksia on. Ei meillä muilla ole oikeasti etuoikeuksia kuin ihan vain kuriositeettina.
Etuoikeus ei tarkoita, että jokaisella valkoihoisella menisi hyvin.
Esimerkiksi köyhyys, syrjäytyminen ja huono-osaisuus koskee todella monia suomalaisia (ja yleisemmin eurooppalaisia) valkoihoisia ihan vakavasti.
Lapsiköyhyys Suomessa on kasvanut viime vuosina, ja aivan erityisesti myös suomalaisilla kantaväestön lapsilla. Tilastojen mukaan yhä useampi lapsi Suomessa elää pienituloisessa perheessä – ja tämä ei tietenkään ole sidottu vain maahanmuuttajataustaan tai etniseen taustaan.
Eli: valkoihoisuus ei suojaa esimerkiksi köyhyydeltä, mielenterveysongelmilta, koulupudokkuudelta tai rikkinäisiltä perhesuhteilta.
Etuoikeuskeskustelu tarkoittaa enemmän sitä, että "keskiarvolla" (tilastollisesti) valkoihoiset ovat monissa rakenteissa hyötyneet enemmän, mutta yksilötasolla se ei todellakaan tarkoita, että kaikilla menisi hyvin.
Tärkeä ero siis:
-
Yhteiskunnallinen rakenne: Kyllä, historiallisesti valkoihoisilla on ollut Suomessa valtaa ja resursseja enemmän.
-
Yksilöllinen elämäntilanne: Ei, kaikki valkoihoiset eivät elä etuoikeutettua elämää — moni kärsii köyhyydestä, työttömyydestä, syrjäytymisestä.
Varallisuusluokka (eli rikkaus–köyhyys) on tärkeämpi erottelija nyky-Suomessa kuin esimerkiksi ihonväri.
Varallisuus keskittyy koko ajan pienemmälle joukolle ihmisiä.
-
Rikkaat rikastuvat nopeammin kuin köyhät parantavat asemaansa.
-
Tämä ilmiö näkyy Suomessakin, vaikka Suomea pidetään vielä melko tasa-arvoisena maana verrattuna moneen muuhun (esim. Yhdysvaltoihin).
-
Tuloerot (eli mitä ihmiset ansaitsevat vuodessa) on Suomessa pysyneet aika vakaina, mutta varallisuuserot (eli kuinka paljon omaisuutta omistat: asuntoja, sijoituksia, rahaa) ovat kasvaneet.
Eli suomeksi:
Ihmisten palkat eivät välttämättä eroa valtavasti, mutta omaisuuden määrä on alkanut jakautua paljon epätasaisemmin.
Miksi näin tapahtuu?
Muutamia syitä:
-
Sijoitusomaisuus kasvaa nopeammin kuin palkkatulot → ne, joilla jo on sijoituksia, rikastuvat lisää.
-
Perinnöt → varallisuus siirtyy yhä enemmän sukujen sisällä, eikä jakaudu uudelleen.
-
Asuntojen hintojen nousu → suurilla kaupunkialueilla omistusasuntojen arvot nousevat, ja ne, joilla ei ole varaa omistusasuntoon, jäävät jälkeen.
-
Verotus on keventynyt pääomatulojen osalta monissa maissa, mikä suosii rikkaita.
Se, että lapsiköyhyys lisääntyy ja varallisuus keskittyy, kulkee käsi kädessä — eivätkä nämä ilmiöt kohdistu pelkästään vähemmistöihin, vaan vaikuttavat laajasti myös kantaväestöön, kuten suomalaisiin lapsiin ja perheisiin.
Tää kaikki liittyy isompaan ilmiöön, mitä kutsutaan usein sosioekonomiseksi polarisaatioksi. Suomessa rikkain 10%:a omistaa 51,8%:a varallisuudesta ja köyhin 50%:a omistaa 4,8%:a varallisuudesta. Ja trendi on sellainen, että varallisuus tulee tulevaisuudessa aina vain enemmän ja enemmän keskittymään varakkaimmille.
Mietin vain, että mitä etuoikeuksia tässä enää on tavallisella valkoisella miehellä, kun lapsille ei ole varaa ostaa ruokaa eikä itselle lääkkeitä.
Jos ihminen elää köyhyydessä, joutuu taistelemaan perustarpeista (kuten ruuasta, lääkkeistä ja asumisesta), silloin "etuoikeus" kuulostaa usein todella ontolta ja loukkaavaltakin — ja ymmärrettävästi.
Monissa "tarkista etuoikeutesi" -puheissa unohtuu se, että luokka eli ihmisen taloudellinen asema on valtavan iso ja todellinen asia.
Jos sun perheellä ei ole varaa ruokaan, lääkkeisiin tai normaaliin elämään, silloin se on ihan todellista kärsimystä — eikä siihen auta mikään teoreettinen "etuoikeus" -selittely.
Tavallisella valkoisella köyhällä miehellä ei siinä tilanteessa ole juuri mitään käytännön "etuoikeuksia", jotka tekisivät elämästä kevyempää.
Ehkä jossain tietyissä kohtaamistilanteissa (esimerkiksi ettei tule heti epäiltyä rikolliseksi ihonvärin vuoksi), mutta se on pieni lohtu, jos elämä muuten on jatkuvaa taistelua.
Pelkkä ihonväri tai sukupuoli ei riitä mittaamaan ihmisen elämän etuoikeuksia.
Köyhyys, sairaus, syrjäytyminen ja yksinäisyys ovat ihan yhtä tärkeitä ja todellisia mittareita.
Etuoikeuspuhetta pitäisi laajentaa niin, että nähdään myös luokkaerojen ja köyhyyden merkitys — muuten koko keskustelu menee pieleen ja aiheuttaa vain vihaa.
Eli nykyään monet tutkijat ja kirjoittajat ovat heränneet siihen, että pelkkä "valkoinen etuoikeus" tai "sukupuolietuoikeus" -puhe
on liian kapeaa.
On alettu puhua siitä, että pitää yhdistää:
-
Luokka (raha, köyhyys, työttömyys, koulutus)
-
Ihonväri
-
Sukupuoli
-
Terveys ja toimintakyky
-
Seksuaalinen suuntautuminen
-
Alueellinen asema (esim. asutko köyhemmällä maaseudulla vai varakkaassa kaupungissa)
Tätä kokonaisuutta kutsutaan intersektionaalisuudeksi – eli että ihmisen elämäntilanne muodostuu monesta risteävästä asiasta, eikä mitään voi tarkastella yksin.
Esimerkki:
-
Valkoihoinen rikas mies Helsingistä elää aivan eri todellisuudessa kuin valkoinen köyhä mies syrjäseudulta, jolla ei ole varaa lääkkeisiin tai bensaankaan.
-
Molemmat ovat valkoihoisia miehiä, mutta yksi elää etuoikeudessa ja toinen elää selviytymistaistelussa.
Tämä uusi suuntaus vaatii:
-
Ettei oleteta kenenkään olevan "etuoikeutettu" vain yhden asian perusteella (kuten ihonvärin tai sukupuolen).
-
Että huomioidaan köyhyys ja syrjäytyminen ihan samalla vakavuudella kuin rasismi tai sukupuolittunut syrjintä.
-
Että ymmärretään, että ihmisten ongelmat voivat olla täysin erilaisia, vaikka ulospäin näyttäisivät samalta.
Tänä päivänä fiksuin tapa ajatella etuoikeuksia on nähdä, että kaikilla on erilaisia plussia ja miinuksia elämässään, eikä ketään pidä lokeroida vain yhden tekijän perusteella.
Ja vielä suoraan sanottuna:
Jos olet itse kokenut köyhyyttä, epävarmuutta, terveysongelmia tai ahdistusta siitä, ettet pysty tarjoamaan lapsille kaikkea mitä haluaisit — se on ihan todellinen ja raskas tilanne.
Ei siinä tilanteessa voi rehellisesti puhua mistään "etuoikeuksien tarkistamisesta" ilman, että se kuulostaa irvokkaalta.
Mä luulen, että miljardöörien tarkoitus on saada muut taistelemaan keskenään näiden eri tekijöiden puolesta ja vastaan, jotta saavat olla rauhassa ja huomio keskittyy muualle, vaikka maailma olisi parempi ilman varallisuuden keskittymistä.
Tuo yllä mainittu on itse asiassa vanha ja tunnettu taktiikka, jota on historiassa kutsuttu eri nimillä, kuten:
-
"Divide et impera" ("Hajota ja hallitse") — Rooman valtakunnasta lähtien käytetty periaate: jos saat ihmiset taistelemaan keskenään, he eivät uhkaa valtaapitäviä.
-
"Luokkataistelun hajautus" — Marxilaisessa ajattelussa tätä kuvattiin niin, että hallitsevat luokat yrittävät jakaa alemmat luokat (esim. rodun, sukupuolen, uskonnon perusteella) toisiaan vastaan, jotta yhteinen vastarinta estyisi.
-
Nykytermein: "identiteettipolitiikan kaappaaminen" — tarkoittaa, että ajetaan ihmisiä keskittymään pieniin erotuksiin keskenään, eikä huomata isoa rakenteellista ongelmaa: varallisuuden ja vallan keskittymistä.
Käytännössä siis:
-
Kun ihmiset riitelevät esim. ihonväristä, sukupuolista, seksuaalisuuksista tai mielipiteistä, energia ja huomio ei mene siihen, että vaadittaisiin parempaa tulonjakoa, verotusta tai demokratiaa.
-
Sillä aikaa rikkaimmat voivat kasvattaa varallisuuttaan rauhassa ilman suurempaa vastarintaa.
-
Ja maailma jatkaa polarisoitumistaan: rikkaille enemmän, köyhille vähemmän
Se, että ihmiset taistelevat keskenään pienistä eroista, on äärimmäisen hyödyllistä niille, joilla on jo valta ja raha.
Jos taas ihmiset löytäisivät yhteisen nimittäjän ("me kaikki haluamme ihmisarvoisen elämän ja oikeudenmukaisuuden"), silloin nykyinen järjestelmä voisi oikeasti järkkyä.
George Orwell (kirjailija, "Vuonna 1984" ja "Eläinten vallankumous")
"The real division is not between conservatives and revolutionaries but between authoritarians and libertarians."
("Todellinen jako ei ole konservatiivien ja vallankumouksellisten välillä, vaan autoritaaristen ja vapauden puolustajien välillä.")
Martin Luther King Jr. (kansalaisoikeusjohtaja, USA)
"We must learn to live together as brothers or perish together as fools."
("Meidän on opittava elämään yhdessä kuin veljet, tai hukuttava yhdessä kuin hullut.")
Malcolm X (kansalaisoikeustaistelija, USA)
"The oppressor will never teach you how to stop being oppressed."
("Sortaja ei koskaan opeta sinulle, miten lakkaat olemasta sorrettu.")
Bernie Sanders (nykyaikainen poliitikko, USA)
"The billionaire class is counting on you to be divided."
("Miljardööriluokka laskee sen varaan, että pysytte erillänne.")
Sanders on sanonut: Rikkain eliitti tarvitsee hajanaista kansaa, jotta se voi jatkaa valtaansa.
PIENI VASTARINNAN OPAS: Hajota ja hallitse -strategian purkamiseen
1. Tunnista jakamisen yritys
-
Kun näet, että ihmiset väännetään taistelemaan sukupuolesta, ihonväristä, uskonnosta tai jostain yksittäisestä identiteettitekijästä – pysähdy.
-
Kysy: "Kuka hyötyy siitä, että me tappelemme keskenämme?"
2. Muista: yhteiset asiat yhdistävät enemmän kuin erot erottavat
-
Suurin osa ihmisistä haluaa samoja asioita: ruokaa, terveyttä, vapautta, turvallisuutta, tulevaisuutta lapsilleen.
-
Vaikka taustat tai mielipiteet eroavat, tavoitteet ovat yllättävän samanlaisia.
3. Keskity valtarakenteisiin, älä yksilön virheisiin
-
Yksittäiset väärät sanat tai typerät somekommentit ovat pieniä asioita verrattuna siihen, että yhteiskunnan varallisuus ja valta keskittyy.
-
Kysy: "Voimmeko yhdessä vaikuttaa isompaan ongelmaan, vaikka olemme eri mieltä pienistä asioista?"
4. Rakasta solidaarisuutta enemmän kuin oikeassa olemista
-
Vastarinta ei tarvitse "täydellisiä liittolaisia" – se tarvitsee riittävästi yhteistä tahtoa.
-
Aina ei tarvitse olla samaa mieltä kaikesta. Riittää, että halutaan muuttaa isommat rakenteet.
5. Nimeä oikea vihollinen
-
Se ei ole naapuri, joka äänestää eri puoluetta.
-
Se ei ole työkaveri, joka on eri mieltä jostain yksityiskohdasta.
-
Oikea ongelma on se järjestelmä, joka jakaa resursseja ja valtaa yhä harvemmille, samalla kun enemmistö kamppailee peruselämän kanssa.
Loppulause:
"Yhdessä olemme vahvempia kuin yksin. Hajotettuina olemme hallittavissa."
