Lähtivät kulkemaan Paasikiven reittiä.
Ja olivat vielä onnellisia sillä tiellä. Ja vaikka syyt olivat vääriä niin silti olivat. Ja samalla tajuttiin, että poliitikot ei kaipaa valtaa, ei sitten alkuunkaan. Poliitikot sen sijaan kaipaa rahaa, suut ja korvat täyteen rahaa. Halutessaan poliitikot vois käyttää paljonkin valtaa, mutta se on liian pelottavaa heille, ja ei siitä mitään hyödy. Seuraukset olis aikamoisia, jos yks puolue pääsisi valtaan ja päättämään kaikesta. Ei sitä menoa kauaa kestäis. Sitä loppuis nopeesti raha, kun se olis jaettu omalle etupiirille. Tai loppuis ihmiset, kun ne olis kulutettu loppuun. Tai loppuis luonto, kun kaikki olis hyödynnetty minkä hyödykkeeks pystyy muuttamaan. Riippumatta puolueesta loppu tulis nopeasti. Riippuen puolueesta se olis aina oman näköisensä. Yksikään puolue tai poliitikko ei aja koko planeetan etua. Ei edes oman maansa etua. Ne ajaa aina vaan omien etupiiriensä etua. Sellasia ne on. Se kuuluu niiden luonteeseen.
Ja ne onnellisia. Ne on onnellisia kähmiessään tahmaisilla kourillaan kaikkea.
