Urheilija laittaa kaiken likoon. Uhraa ihmissuhteet ja joissakin tapauksissa terveytensäkin pysyvästi vain ja ainoastaan siksi, että voittaisi. Että olisi ekana maalissa. että tekisi eniten maaleja, että saisi kunniaa ja ihailua ja tuntisi olevansa parempi kuin hävinnyt.
Mutta onko voittaja oikeasti parempi? Vai voittiko hän, koska oli onnekkaampi? Vai voittiko hän, koska hävinnyt oli epäonnisempi? Jos hävinneen akillesjänne ei olisi pettänyt ratkaisevalla hetkellä tai jos rengas ei olisi puhjennut viimeisessä mutkassa? Jos ja jos ja jos.
Ja vaikka voittaja olisi tehnyt kaiken kovempaa eikä tuuri olisi näytellyt osaansa niin mitä sitten. Edelleen täytyy roskat viedä ulos. Edelleen täytyy yksinäiset illat täyttää Netflixin äärellä. Edelleen täytyy käydä paskalla.
Voittaminen ei tee kuolemattomaksi.
Voittaminen on turhaa. Se ei muuta mitään. Se muuttaa ainoastaan ihmisten mielikuvissa jotain, mutta Mars jatkaa kenen tahansa voitosta huolimatta kulkuaan kiertoradallaan ja litosfäärissä Nazcalaatta jatkaa työntymistään hiljalleen aina vain Tyynenmeren laattaa päin. Voittajassa solut jatkavat kuolemistaan ja samanlaista aidon rakkauden perässä haaveilua se elämä on voiton jälkeenkin. Voi olla, että voittaminen tekee jopa elämästä huonompaa. Se houkuttelee voittajan ympärille hännystelijöitä ja se muuttaa ihmisten suhtautumista voittajaan. Ihmiset eivät enää näe ihmistä voittajassa vaan muut näkevät voittajassa myyttisen sankarin, jonka odotetaan alitajuisesti pelastavan meidät tuhon uhatessa.
Mutta eivät voittajat sitä tee. Voittajat vetävät kokaiinia nenäänsä, kun parrasvalot ovat sammuneet. Voittajat kuolevat siinä mielessä yksin, että heidän ympärillään on niitä, jotka ovat onnistuneet uimaan kiinni voittajan rahoihin, kultaan ja kunniaan.
Voittaminen tuhoaa ihmisen.
Siksi häviäjissä on voimaa. He kestävät tappionkin. Kuka tahansa pärjää palkintokorokkeella, mutta harva jaksaa tarpoa raskaassa tappion suossa vailla vetoapua muilta. Häviäjillä ei ole energiaa paskanjauhamiseen. Häviäjät sanovat asiat suoraan, heillä kun ei ole enää mitään hävittävää.
Helvetissä on pitkä jono entisiä menestyjiä. Siellä on laumoittain hyvin pärjänneitä, muita alas polkeneita, kaiken saaneita sankareita.
