Alussa olivat Vaasankatu, iPhone - ja Yusuf.
Vaasankatu oli autio, kesäisin melkein autoton bulevardi, jonka narkkareiden vaivaamasta pinnasta nousi vain jokin kusenhajuinen rapajuoppo, rikkinäisissä vaatteissa ja latvasta laho vanhus. Yusuf liikkui kadulla, pysähdellen, katsellen, tarkkaillen ja arvioiden. Hän osti pussin piriä, tarkasti huolellisesti että näkijöitä ei ollut, ja kaivoi sitten tukon euroja taskunsa pohjalta. Sellaisia kauppoja hän teki useaan kertaan, mutta joka kerta hän käyttäytyi huolellisesti ja vilkaisi aina välillä ympärilleen niin kuin siviilipukuisia poliiseja peläten.
Mahtoiko hän tulla rikkaaksi näin? Linnasta vapautuneet olivat kyllä puhuneet että Vaasankadulla olisi joskus pystynyt tekemään kunnon tiliä.