12/14/2008

Sä tiesit sen!

Elena...
Miks sun piti?
Sä tiesit mitä tarvitsin ja sun piti kauniisti valehdella,
että annat sen mulle.
Muka.
Ja ihan samalla tavalla mäkin tiesin mitä sä olit vailla.
Ja juu, ihan yhtä kylmänviileesti annoin sun ymmärtää,
että unelmasi voisivat tulla todeksi kanssani.
Aika suloista, kun näin sen ajattelee.
Kumpikin meistä valehteli, jotta yhdessä voisimme olla hetken onnellisia.
Yhdessä saatoimme unohtaa yksinäisyytemme.
Ja koska kumpikin tiesi, ettei se voi jatkua ikuisesti.
Tai edes yhtä yötä pidemmälle.
Mua lohduttaa, että tää sattuu sua yhtä paljon kuin muakin.
Ja mua sattuu tää, koska tiedän, että se ei lohduta sua yhtään.

Mutta... Mä lupaan sulle Elena, että me karataan vielä.

Ja sillä kertaa oikeasti.

Ei kommentteja:

Chapter 67: None of Them Knew They Were Robots

 Kaikki osaa arvata miten siinä kävi. Suunnilleen jokainen, joka vähääkään oli seurannut tapahtumia edes kohtuullisen välimatkan päästä ties...