Il Mercenario

Musta enkeli otti meidät sitten siipiensä huomaan.
Turvaan omalaatuiseen suojaan.
Siellä opin tuntemaan Warlokin.
Ja se vasta ihanaa olikin.
Monessa myytissä hänestä on kerrottu,
mutta kun vasta itse näin minkälainen on tuo pahoilaisen oma leikkikalu
niin ymmärsin miksi siitä ihaillen tarinoissa puhuttiin.
Jos sen kasvoja kuvailisin niin sanoisin,
että liekit ja varjot siinä sulassa sovussa koittavat olla.
Ja hyvin omalaatuinen on myös tapansa hällä olla tappamatta kokonaan uhriaan.
Tottakai hengen ottaa,
mutta jättää sen verran sielua jäljelle,
että tarpeen tullen voi kuolleen uhrinsa jälleen herättää henkiin.
Tällä kertaa vain orjana,
täysin herransa tahtoon alistettuna.
Ja silti se on nihilistisellä tavalla turhamainen,
koska se välittää siitä miltä se näyttää.
Se haluaa, että sen paksut käsivarret huomataan.
Se haluaa, että sen paksuissa käsivarsissa on paksut suonet
täynnä paksua pilaantunutta verta.
Se on niin voimakas,
että se voisi repiä keneltä tahansa meistä jalat ja kädet irti halutessaan.
Ja äkkipikainenkin se on.
Se voi hermostua pienestä asiasta
ja saada nostatetuksi sellaisen helvetin,
että maailman myrskyjen tornadot tuntuvat vain pieneltä hyvän yön suukolta sen rinnalla.
Ja jotta mikään ei olisi näin yksioikoista
niin vahva ristiriitaisuus on kaikissa sen piirteissä (kasvoista lähtien).
Koska toisinaan Warlok on niin pitkäpinnainen,
että sen luulee olevan horroksessa.
Ilmekään ei värähdä.
Se odottaa kuin käärme hiljaa paikallaan silloin kun se ei metsästä.
Ja silti sen on pysyttävä liikkeellä,
samoin kuin hain joka ei voi nukahtaa on myös Warlok aina saalistamassa.
Sen oma sydän on leikattu irti silloin kun aikaa alettiin laskemaan.
Sen sisin korvattiin kärsimyksellä.
Sille annettiin tuhoamisen lahja,
sitä pyydettiin jatkamaan niin kauan kunnes tulee joku joka sen pysäyttää.
Eikä sellaista tietenkään ole tullut.
Ei, koska Warlok saa meistä esille meidän kyvyttömyyden,
se saa meidät suremaan olemassaoloamme
ja se saa meidät epäilemään,
kyseenalaistamaan ja kieltämään kaiken mielekkyydeen.
Warlok on mies.
Hän on hyvin vahva mies.
Itsevarma, katkera ja kostonhimoinen mies.
Ei ole ollenkaan tavatonta nähdä hänen antautuvan vihollisilleen
ja antavan heidän ristiinnaulita hänet.
Ja tämä tapahtuu vain siksi,
että Warlok haluaa ivata tiettyä henkilöä nousemalla
itsekin kuolleista kolmantena päivänä.
Ja Warlok tekee siitä seksiä,
hän repii ranteensa irti nauloista voihkien,
hän riuhtaiseen nilkkansa rikki pystypuusta
ja huokailee kiihkossaan.
Kuola valuen ja kerrankin silmissä loistaa
edes pieni pilkahdus jostakin tunteesta.
Sellaisia pieniä temppuja,
halpoja taikoja on hänelle tuollaiset henkiinheräämiset
ja kuolleistanousemiset.