Meitä oli siinä viisitoista eri mittaista jamppaa ihmettelemässä eri mittaisia lahjuksia, joita jakoivat kuuluisat ritkuratku-kurtisaanit kolmelle samalle taajuudelle. Meille ei auennut koko näytelmän totuus, mutta täytyy sanoa, että olin hetken aikaa onnellinen, kun tunsin kuuluvani johonkin joukkoon. Vaikka olihan se valheellista, ei kukaan pystynyt lukemaan ajatuksiani eikä näin ollen jakamaan sitä tunnetta siitä, että koin olevani jotenkin erityinen.
Ja sekin oli valheellista, ei erityisyyteni perustunut mihinkään faktaan, ei ollut näyttöä, ei kokemusta mistään ainutlaatuisuudesta. Ja juuri sen takia en halunnut sen tulevan testatuksikaan missään. Totuus ei pala tulessa (toim huom. Pravda = totuus, Pravda = sanomalehti, sanomalehti = paperia, paperi = tulenarkaa -> totuus palaa sittenkin tulessa!)
Mutta jotta jotain jäisi jälkipolville, täytynee tähän palata. Myöhemmin kerron lisää, ainakin hellittelymuodoista, "lienee" sanan väärästä käytöstä ja ihan mistä tahansa.
Ja sekin oli valheellista, ei erityisyyteni perustunut mihinkään faktaan, ei ollut näyttöä, ei kokemusta mistään ainutlaatuisuudesta. Ja juuri sen takia en halunnut sen tulevan testatuksikaan missään. Totuus ei pala tulessa (toim huom. Pravda = totuus, Pravda = sanomalehti, sanomalehti = paperia, paperi = tulenarkaa -> totuus palaa sittenkin tulessa!)
Mutta jotta jotain jäisi jälkipolville, täytynee tähän palata. Myöhemmin kerron lisää, ainakin hellittelymuodoista, "lienee" sanan väärästä käytöstä ja ihan mistä tahansa.
1 kommentti:
Selaan töideni ohessa aikaa tappaakseni blogeja. Selaan päivittäin erilaisen paskan läpi, näitä blogeja kun voi kuka tahansa hulluuskohtauksessaan perustaa. On lifestyleblogia, jossa nuoret naiset kertovat elämästään ja ostoksistaan. Tai oikeastaan vain elämästään. Sitten on masentuneiden ja sairaiden ihmisten valituvirsisekoilublogeja, joissa jokainen teksti toistaa surullista ja kerran opittua kaavaansa. Kaava sama, mutta joku päivä viillettiin vähän enemmän ja polilla epäiltiin vähän vähemmän. Ja kaikista hirveimpiä on laihdutus- lemmikki ja äitiysblogit. Ne on niin surullisia ja säälittäviä, että surun ja säälin sijaan tunnenkin ärsyyntymistä. No, mutta olet varmasti täysin tietoinen tästä blogimaailmasta ja mitä se pitää sisällään. Halusin vain kertoa siitä, että harvoin, äärimmäisen harvoin silmien alle osuu mitään, mikä herättäisi mielenkiintoa. Niitä tulee kyllä vastaan tasaisesti ja ne piristävät hetkeksi pitkästyneeksi kääntynyttä päivää. Aarteita ne. Ja nyt tämä blogi, kenen pitämä hyvänsä, oli jotakin perusteellisen ainutlaatuista. Jotain, mitä en ole koskaan tavannut ja jota en voi kategorisoida.
Katsos kun lukiessani minä välillä värisin, välillä lähes itkin ja välillä vain tunsin jotakin käsittämätöntä tuntemusta, sellaista jossa tuntuu kuin veri olisi kyllästetty jollakin kirkkaan pinkillä, sähköisellä sekopäisyydellä. Minä nauroin niin hervottomasti välillä, että kerran nauruni seasta meinasin tukehtua. Eli käytännössä kävin jopa kuoleman porteilla. Jotkut teksteistä olivat niin täydellisiä, että minun oli hankala hengittää. Jotkut ryömivät eheän ihoni läpi jonnekin avaruuteeni ja kenties saivat aikaan alkuräjähdyksiä. Ja minä luen paljon, ihan todella paljon. Ja tämä mitä olen kahden päivän aikana lukenut, on parasta, mitä olen pitkiin aikoihin lukenut. En olisi uskonut törmääväni näin mahtaviin ajatuksiin ja teksteihin näin. En villeimmissäkään kuvitelmissani olisi kaivanut esille tälläistä luomusta tässä hetkessä. Työkoneen ääressä, odottelemassa seuraavaa asiakasta ja valmistelemassa seuraavaa teennäistä ja väkinäistä hymyä.
Kiitos.
Lähetä kommentti