Mulla on nolla uutta ajatusta.
Sen sijaan mulla yksinollanollanolla vanhaa, kierrätettyä ajatusta. Jokainen sellainen jonka olen jo kertaalleen ajatellut.
Joka tapauksessa, mä olen seurannut unelmiani. Ja koska olen jo elänyt suurimman osan elämästäni niin tiedän, että ne unelmat eivät johtaneet minua minnekään. Toisaalta se ei ole mikään ihme; en ole erityisen hyvä missään (jossei katkeruutta lasketa, eikä laiskuutta oteta lukuun).
Voisi luulla, että kun avaruus on suurimmalta osin pimeää ainetta niin atomikin on koostumukseltaan suurimmaksi osaksi sitä samaa pimeää ainetta. Ja minun pääni, minun sydämeni, sieluni ja kivekseni ovat täynnä tuota samaa pimeää ainetta. Minua liikuttaa se sama pimeä energia, joka saa galaksit karkaamaan toistensa luota. Kuulostaa äkkiä niin kovin synkältä. Onneksi minulla päälläni tämä sateenkaaripaita ja hiukseni ovat hopeiset, samoin kimaltelevat timanttirusetit palmikoissani pehmentämässä tätä loppuräjähdystä.
🅱🆄🅻🅻🆂🅷🅸🆃
