En ollut sitä, en ollut tätä.
Ihme räpiköintiä aina vain.
Ulkoasu muuttuu ja selitys joka kerta, mutta samaa räpiköintiä.
Hirveät luulot.
Hirveät odotukset.
Hirveät paineet.
Tulokset huononevat.
Ajat huononevat.
Selitykset paranevat.
Teen asioita, jotka tuntuvat nyt oikeilta, mutta joita kadun tulevaisuudessa.
Saisinpa anteeksi. En ihmettele, jos en saa.
Yritä olla erikoinen. Yritä olla aito ja omaperäinen.
Et onnistu, olet vain melkein tavallinen. Siis parhaimmillasi.
Lähinnä sekava. Pelokas ja ylpeä. Rikki ja turtunut. Lääkitty ja tukossa.
Mikään ei pelota. Siis mikään ei asia ei pelota, koska millään ei ole väliä.
Silti pelokas. Et edes tiedä miksi pelkäät, mutta pelkäät, että romahdat taas, vaikka se on parasta mitä pitkään aikaan sinulle on tapahtunut.
Kaikki pelot ovat käyneet toteen, mutta nekään eivät olleet niin pahoja kuin aikoinaan luulit.
Lähinnä tekivät kaikesta tylsempää. Kaipaat aina. Mutta et minnekään, etkä ketään.
Haaveilet rakkaudesta, mutta et ketään kohtaan.
Puhut avoimemmin nykyään, mutta olet sisältä ontompi kuin ennen.
Ennen leikit tulella ja nykyään kaikki kirkas häikäisee.
Kuvittelit meneväsi eteenpäin, mutta veitkin saman tarinan vain uudelle yleisölle.
Luulit oppineesi jotain, mutta sorruit omiin maneereihisi.
Kuvittelet hurmaavasi kaikki, koska et tunnista sääliä heidän katseesta.
Olet outo ja kummallinen. Et mielenkiintoinen, etkä unohtumaton.
Valitat, valitat, valitat.
Mietit kuinka kauas taaksepäin pitäisi kelata, jotta tarinasi olisi vielä oikaistavissa.
Isäsi isänisä makaa joukkohaudassa.
Kukaan ei tule muistamaan missä sinä makaat iäisyyden.
