Which choice is more fear driven?

Varmuudella voidaan sanoa, että tulevaisuus on tyystin erilainen kuin oli menneisyys. 

Ja sitä ei vain muista tai tajua. 

Siksi kai tulevaisuus pelottaa, kun ei oikein tiedä mitä odottaa, 

mutta alitajuisesti vaistoaa, että sieltä on kyllä tulossa jotakin muuta kuin mihin on totuttu. 

Huomaan olevani kateellinen. 

Kaikille niille, jotka älysivät kärsiä menneisyydessä, jotta tulevaisuutensa olisi helppo. 

Itse valitsin toisin. Päätin olla tekemättä mitään. 

Siksi en odota huomiseltakaan mitään, en aio edelleenkään tehdä mitään. 

Mutta se ei vaimenna tuomarin ääntä päässä. 

Se ei vaimenna sitä loputonta 'mitä jos...' kysymysten tulvaa.

 

Ota kii

Vaikka seisoisi keskellä näyttämöä, ei välttämättä näe mitä näytelmässä tapahtuu oikeasti. 

Pitää olla kauempana, ei riitä, että on eturivissä vaan vieläkin kauempana. Sitten vasta näkee kunnolla, näkee miten kukin on asemoitunut ja helpompi seurata mitä sivulla tapahtuu, kuka katsoo ketä ja kenen luokse seuraavaksi ollaan menossa. 

Ja sitä paitsi keskellä näyttämöä voi olla niin keskittynyt vain omaan suoritukseen, että ei edes huomaa mitä muut aikovat tai ovat pahimmassa tapauksessa jo tekemässä.

Siksi ihminen ei lähde, vaikka vaara uhkaa. 

Siksi ihminen tulee yllätetyksi, vaikka kaikista muista oli selvää se mitä seuraavaksi tapahtuu. Siksi hirviöiden kannattaa vaania. 

Aina sanotaan, että uhria ei pidä syyllistää, mutta olisiko jotain voinut tajuta, jos osaisi tulkita pieniä vihjeitä paremmin? 

Olisiko hälytyskellojen pitänyt soida? 

Voiko putoavan pallon suunnan ennustaa?

Should we ever be apart

 

I made my garden into ocean, I made my playground to space out

Ajan pysähtymisessä on tiettyä kauneutta.

Se kun näet kaiken hidastettuna, pystyt ennakoimaan ja sitten reagoimaan ajoissa.

 Ajan pysäyttäminen on melkein kuin taikuutta.

Siinä valo väreilee ilmassa ja luo jopa pölypalloihin spektrin kaikkine sateenkaaren väreineen.

Siinä hetkessä kannattaa vastustaa kiusausta ja olla vain menemättä takaisin menneeseen, vaikka se tuntuu oikealta vaihtoehdolta. Mutta se on ansa, menneisyys on pilaantunutta vettä, se on happamaksi mennyttä mansikkaa ja homeista viiniä. Menneisyys on melkein pelkästään mätää lihaa.

Muista tämä ja nauti siksi kaksin verroin pysäytetystä tästä hetkestä. Ei tämäkään kestää ikuisesti vaan kohta tapahtumat kiihdyttävät ja ottavat kiinni tulevaisuuden, nämä tuppaavat kuroamaan hävityn ajan hyvin taitavasti. Hetkellä on aikansa ja paikkansa ja siitä kannattaa olla kiitollinen niin kauan kuin se kestää.

Pian se taas kiitää kuin aina ennenkin. Se kiitää kuin noiduttu kotka eikä anna minkään häiritä liitoaan. Ajan pysäyttämisessä on sekin kauneus, että se on se hetki kun saan pitää sinua kiinni kädestä, pitää sylissäni enkä epäile, etteikö sinustakin tämä olisi juuri näin hyvä. 

Ehkä on niin, että jos tämä jatkuisi ääreettömyyteen ja sen yli niin tällä ei olisi mitään arvoa. Että juuri se tekee tästä niin mittaamattoman arvokkaan, että joudun tämän menettämään joka tapauksessa. Siksi tämä hetki on kallis, siksi haluan jakaa sen sinun kanssasi.