Me ei osata olla onnellisia.
Ja jos me joskus ollaankin onnellisia niin siihen me tarvitaan joku syy.
Oikeasti onnellinen voi olla, vaikka kaikki puuttuis.
Ei se varmaan helppoa ole.
Vähän samalla tavalla kun joku masentuu niin ei siltäkään voi kysyä, että miksi sä olet masentunut. Ei siihenkään tarvita syytä.
Tai eihän masentuneelle voi sanoa, että miksi sä olet masentunut, vaikka sulla on kaikkea.
Samalla tavalla voi tulla onnelliseksi, vaikka ei ole mitään.
Mutta meidän huomio menee siihen, että koko ajan puuttuu jotain.
Puuttuu rahaa, aikaa tai vatsalihakset.
Pitää saada parempi auto, parisuhde ja työpaikka.
Me hoetaan itsellemme, että me ansaitsemme enemmän ja parempaa. Me muistutamme itseämme, että on vain tämä yksi elämä ja siitä pitää ottaa kaikki irti.
Me pidetään mielessä, että vain heikot tyytyy ja vain rumat tekee kompromisseja.
Me ollaan koko ajan vailla jotakin. Joltakin.
Mutta oikeasti sitä vois vaan olla.
Olla onnellinen.
Jos huvittaa.
