En luvannut mitään.
Silti musta tuntuu, että mä petän sut.
Mä luulen, että mä petän itsenikin.
Mä taidan pettää kaikki.
Mä en pyytänyt mitään.
Mä en odottanut saavani mitään.
Silti, mä haluan kaiken.
Kaiken kauniin ja kaiken ihanan.
Tässä ei ole toivoa.
Missään ei ole toivoa.
Ja kuitenkaan mä en ole epätoivoinen.
Mä olen vaan puhtaasti luottavainen.
En voi korjata tätä.
Luulen, ettet säkään.
Mitä ei ole rakennettu, sitä ei voi korjata.
Ja nyt jo tää on vahvempi kuin ykskään linna.
Tätä ei voi tuhota.
Tätä ei ole olemassa.
Tätä parempaa ei löydy.
Ja tämä on aina läsnä.
En tiedä tästä mitään.
En susta.
En huomisesta.
En mistään.
En välitä tietää.
Mulle riittää, että mä tunnen.