Kaikki on sitä. Ei ole muuta.
On vain kuumaa ja hikistä sitä.
Elämellistä, tajunnan räjäyttävää.
Estot unohtavaa ja himoihinsa hukkuvaa.
Repivää, raastavaa ja rajoja rikkovaa.
Äänekkäästi huohottavaa ja hitaasti huippuunsa kohoavaa.
Hiljaista ja kuiskailevaa.
Karjuvaa ja kaulaan kietoutuvaa.
Niin pehmeää ja niin kovaa.
Niin puhdasta ja niin likaista.
Hillitöntä.
Hävettävää - ei välttämättä kehtaa katsoa silmiin.
Se hukuttaa koko vitun pään sisäisen universumin siihen.
Ja kun siitä häviää kiinni jäämisen riski niin samalla siitä katoaa jokin.
Se on edelleen upeaa, mutta se ei ole sama.
Se on edelleen terävä veitsi, muttei enää vaarallista.
Se houkuttelee ja kiinnostaa, mutta niin kiinnostaa sekin mitä telkkarista tulisi.
Silloin siihen tottuu.
Sen voi ennakoida.
Sen tietää miten se alkaa ja sen tietää miten se loppuu.
Silloin se saattaa olla jopa parempi yksin.
Tai jopa kokonaan ilman.
Hajuntonta.
Mautonta.
Tylsää.
Koko vitun leikki pitää aloittaa alusta.
Taas.
Aina.
Roolileikit
Sitomiset
Satiinilakanat
Heinäladot
Sovituskopit
Kaupungin puistot
Puremiset
Alusvaatteet
Ihmisen eritteet
Sormien alla polttava iho
Suussa maistuva synti
Silmissä kiiluva katse
Nenässä kiihtyvä hengitys
Korvissa humiseva huokaus
Elimessä pakkautuva veri
Lämpö joka valtaa ruumiin
Ruumis joka elää enemmän nyt kuin koskaan.
Ruumis joka synnyttää uutta elämää
Ruumis joka on hetken lähempänä kuolemaa
Ei koskaan enää.
