Sanat hyppii riveillä. Whatsapp piippaa jatkuvasti. Ajatus katkeaa huomaamatta. Elokuvaa seuratessa ajattelenkin kaikkea muuta. En kuule mitä puhutaan. Tai kuulen, mutta ei mene jakeluun.
Herään ilman syytä öisin pirteänä. Herään aamulla kellonsoittoon kuolemanväsyneenä.
Mä en kuitenkaan ole palamassa loppuun.
Mä olen räjähtämässä loppuun.
Mä puran mun aggression hymyilemällä väkinäisesti lähijunassa kanssamatkustajille.
