Kuten maanjäristyksissä maahan repeää railoja, maa halkeaa ja näyttää muodostavan pohjattomia kuiluja jalkojemme alle niin samoin käy sisimmälleni. Se ratkeaa kuin kuollut nahka liian vahvan otteen alla. Ja yhtä synkkä sekä vailla pohjaa on sisin. Kaikkia tuhoja ei voi korjata, mutta peittää ne voi, haudata ja unohtaa.
Chapter 67: None of Them Knew They Were Robots
Kaikki osaa arvata miten siinä kävi. Suunnilleen jokainen, joka vähääkään oli seurannut tapahtumia edes kohtuullisen välimatkan päästä ties...
-
Olen ajomies. Nelostie on minun ainoa rakkaus. Tällainen 5-akselinen kuorma-auto painaa nelkytätonnia. Mutta en ajattele sitä painona. Ajatt...
-
Miten todistat olevasi terve? Rosenhanin koe – ”On Being Sane in Insane Places” (1973) 1. Lähtökohta 1970-luvun alussa psykiatria oli murro...