Tähän kaikki nyt loppuu

Kuten maanjäristyksissä maahan repeää railoja, maa halkeaa ja näyttää muodostavan pohjattomia kuiluja jalkojemme alle niin samoin käy sisimmälleni. Se ratkeaa kuin kuollut nahka liian vahvan otteen alla. Ja yhtä synkkä sekä vailla pohjaa on sisin. Kaikkia tuhoja ei voi korjata, mutta peittää ne voi, haudata ja unohtaa. 

Miia, käärme joko pistää tai syleilee.

Älä luovu toivosta.

Se päivä tulee.

Siinä hetkessä oli rakkautta. 
Ja se oli totta.
Kätesi kosketus oli hauras kuin lumisade, mutta niin vahva, etten voi sitä unohtaa.

Se miksi asiat ovat näin niin kuin ne nyt ovat johtuu siitä, että minun piti lähteä. Minun piti mennä paikkaan, jonne sinä et voinut minua seurata. Et sinä eikä kukaan muukaan.
Minun pitää käydä omassa helvetissäni yksin.

Autiomaa joko tuhoaa minut tai muuttaa minut joksikin toiseksi.
Se joko kuivattaa minut pölyksi tai sitten se vahvistaa minua entisestään.

Täällä on niin kovin hiljaista. Ainoa mitä kuulen on tuuli. Jos sen voi kuulla. Tuntea sen voin ja hyvältä se tuntuukin. Viima on lämmin kerrankin ja estää minua jäätymästä yöllä. Viimeinen ihminen, jonka näin ennen kuin tänne saavuin oli vanha mies. Hassua kuinka hänen poissaoleva katseensa oli kuitenkin täynnä myötätuntoa ja sanat, joita hän käytti säästellen tuntuivat tulevan suoraan sydämestä. Hassua, etten aiemmin tajunnut kuka hän oli.

Joskus pitää kulkea pitkä matka päästäkseen lähelle.