Setä on jotenkin sekaisin

Antaa sen olla.


2011 lokakuussa eräässä uusioperheessä oli riitaa. Perheen nelivuotias poika pakeni vessaan ja itki. Isäpuoli tuli nyrkein läpi vessan ovesta. Uhkasi tappaa pojan ja vetää alas viemäristä. Äiti pakeni pojan kanssa talosta. Asia eteni oikeuteen ja isäpuoli sai 60 päivän ehdollisen vankeusrangaistuksen (ts.ei mitään).
Perhe asuu edelleen yhdessä.


Kaikki muistavat Eerikan, joka kuoli tukehtumalla 13.toukokuuta 2012.
Vanhemmat erosivat kun Eerika oli vielä vauva. Kuusivuotiaaksi asti Eerika asui äitinsä luona, sitten syystä tai toisesta äiti ei enää kyennyt hoitamaan Eerikaa ja tyttö siirtyi asumaan isänsä ja tämän naisystävän luokse. Siitä alkoi päivittäinen rääkkääminen, nöyryyttäminen ja julma väkivalta. Tytön kaltoinkohtelu oli pitkäaikaista ja johti lopulta siihen, että kun toukokuisena iltana itkevä ja nyyhkivä tyttö ei pystynyt olemaan hiljaa niin Eerikan isä teippasi tytön suun kiinni ja antoi tukehtua hitaasti kuoliaaksi yön aikana.
Ennen tätä Eerikan äiti, naapurit ja koulu olivat olleet yhteydessä lastensuojeluun ja ilmoittaneet huomionsa väkivallasta.


Syyskuussa 2012 kahdeksanvuotias koulusta kotiinsa matkalla ollut tyttö kaapattiin harmaaseen pakettiautoon iltapäivällä. Auton etsinnät käynnistettiin välittömästi silminnäkijähavaintojen pohjalta.
Tyttö löytyi kolme tuntia kaappauksen jälkeen.



Marraskuussa 2012 pääministeri Katainen julisti, että kotiäidit ja pienten lasten vanhemmat pitää saada nopeammin takaisin työelämään. Tämä ei luonnollisestikaan liity mitenkään edellä mainittuihin tapauksiin, mutta tässä yhteydessä saa Kataisen lausuman vaikuttamaan irvokkaalta. Tarkoitus ei ole tanssia haudoilla eikä tehdä politiikkaa lasten kyynelillä.

Mutta...

Joku tässä yhteisössä mättää.

Lähinnä muista syistä

Nainen -Hei.

 Mies -Hei vaan.

Nainen -Otatko kahvia?

Mies -No joo, voishan sitä.

Nainen -Siinä.

Mies -Kiitti.

Nainen -Maitoa?

Mies -Joo.

Nainen -Ei ole.

Mies -Okei.

Nainen -Sokeria?

Mies -Ei tartte.

Nainen -Haluatko syödä jotain?

Mies -Ei oo nälkä.

Nainen -Aha.

Mies on hiljaa.

Radiossa joku laulaa matalalla äänellä "you lose your grip, and then you slip into masterpiece. And maybe I had miles to drive and promises to keep. You ditch it all to stay alive."

Huone on siisti ja kaikkialla kaikki tavarat ovat oikeilla paikoillaan. Missään ei ole pölyä eikä missään loju vaatteita, täällä ei ole pelkästään siivottu vaan ennemminkin niin, että täällä ei ole koskaan sotkettu. Kaikki on huoneessa täydellistä, kaunista ja harmonista. Huoneessa ei ole liikaa esineitä, ei koristeita jotka eivät sinne sovi eikä huonekaluja jotka eivät sinne kuulu.

Huone ei silti ole kliininen ympäristö vaan se tuntuu kodilta kaikesta sietämättömän pedanttisen tarkasta tasapainoisuudestaan huolimatta. Huone ei kuitenkaan tunnu onnelliselta.

Nainen -Mitä kuuluu?

Mies -Miten niin?

Nainen -Ajattelin vain.

Mies -Sori.

Nainen -Ei se mitään.

Miehen tekisi mieli ravistella naista ja naisen tekisi mieli repiä kynsillä miehen naamaa. Nainen haluaisi huutaa miehelle päin naamaa ja mies haluaisi repiä naiselta vaatteet päältä. 

Mies pitää kaiken sisällään.

Nainenkin on hiljaa.

Mies -Tiedätkö mitä?

Nainen -No?

Mies -Mä tulin vaan käymään.

Nainen -Miks?

Mies -Mä en osaa sanoa. Mä halusin nähdä sut vielä.

Nainen -Ootko sä lähdössä jonnekin.

Mies -Mä oon tainnut lähteä jo aikoja sitten.

Nainen -Mä en ymmärrä.

Mies -Mä luulen että ymmärrät.

Nainen -Mä en halua ymmärtää, mitä sä tarkotat?

Mies -Että mun ei ois ehkä sittenkään pitäny tulla.

Nainen -Sä olet ärsyttävä.

Mies -Antaa olla. Tai. Odota.

Mies on hiljaa. Mies juo kahviaan.

Mutta sellaista se on, kun saa kaiken ja samalla menettää kaiken. Kertoisin loputkin, mutta se sattuu nyt liikaa. Sen voi kuitenkin päätellä, että miten tässä lopulta kävi. Ja sen voin vielä sanoa, ettei kumpikaan itkenyt toisen nähden. 

Ja jos sinun on pakko saada tietää loputkin niin kysy.

-it's not the end-

When hell did freeze over PT XI

Sam Malone pyyhki baaritiskin pöytää märällä rätillä, katsoi kelloa seinällä ja hieman ihmetteli. Kaikki ei ollut nyt kunnossa. Kello oli noin paljon eikä DeRapsin koiria näkynyt vielä istumassa tiskillä juomiensa äärellä. Sam piti tämän aurinkokunnan härskeintä baaria erään syrjäisen planeetan eräässä syrjäisessä kolkassa. Siellä se oli jossain, pikitien varrella havupuiden varjossa vähän ränsistyneen näköinen ainoa oikea 'Roadhouse'.

Pihalla oli rivissä moottoripyöriä ja hieman kauempana parkkipaikalla pari rekkaa. Ensimmäiset laittomat häkkitappelut olivat jo käynnissä takapihalla ja vedonlyönnin äänet sekoittuivat somasti turpaanlyönnin ääniin. Sisällä baarissa Sam vaihtoi vielä yhden kaljatynnyrin uuteen, jotta kaikki olisi valmista iltaa varten. Täällä sai halutessaan vodkansa pillumehulla tai bloody maryn aidolla menkkaverellä. Täällä ei näkynyt hienoja leidejä, paikalla oli iltaisin vain sutturoita, muutama lutka sekä pari muuten vaan helppoa hoitoa joiden kanssa saattoi halutessaan tanssia illan viimeisen hitaan eli Paranoidin.

Sanomattikin siis selvää, että tämä oli se paikka, jonne DeRaps & Co tuli rentoutumaan työpäivän päätteeksi. Täällä ei heitetty tikkaa, täällä ammuttiin järeillä käsiaseilla maalitauluihin. Täällä ei biljardimailalla lyöty palloja, ainoastaan sotaa vastustavia hippejä.

Ovella ei ollut portsaria, sillä tämän paikan asiakkaat olivat tarpeeksi kovia pitämään huolta itse itsestään. 

Mutta missä olivat DeRaps & Co?

Vähänpä Sam tiesi, että pulassa. Ja tällä kertaa ihan oikeassa pulassa.

a wink is as good as a nudge to blind bat

Losing all hope was freedom

No fear. 

No distractions. 

The ability to let that which does not matter truly slide. 

page 35

Käytetyn tavaran kauppa

Vaihdetaan kultainen vaimo kahteen rautaiseen huoraan.

The world as I see it

Kaikki ihmiset eivät ole sinulle ystävällisiä ja mukavia,
jopa päinvastoin ja jotkut jopa nauttivat satuttamisestasi.
Et voi tätä tietää ennen kuin kohtaat ihmisen oikeasti kamppailussa.

Kun luulet, että kaikki voimat on nyt annettu, sinulla on niitä vielä vaikka mihin.

 Kaikki on sallittua jos tuomari ei näe.
Kuten luun poraaminen, polvella lihaksen päätyyn painaminen tai jalkaterän tallominen poikittain

Jos ajattelee häviävänsä, niin myös yleensä käy
 Pelko näkyy aina silmistä, sitä ei voi kukaan täysin peittää

Tatami on koko universumi, jonka ulkopuolella ei ole mitään ottelun aikana.
Ottelun jälkeen valot syttyvät taas tatamin ulkopuolelle maailmaan,
joka ei kuitenkaan ole koskaan ihan sama kuin ennen matsia.

Kohtalolla on aina dramaattinen ja ennakoimaton sijansa niin matsissa kuin elämässäkin, vaikka minkä teet.

"The most beautiful experience we can have is the mysterious. 
It is the fundamental emotion that stands at the cradle of true art and true science. 
Whoever does not know it and can no longer wonder, 
no longer marvel, is as good as dead, and his eyes are dimmed."

-Albert Einstein

Ei paljon naurata

Mulla on huono huumorintaju. Mua naurattaa jo ihan yksinkertainen puujalkavitsikin. Tiedän tyyppejä, joilla on ihan mieletön huumorintaju. Yks Vatanenkin, se työviikon jälkeen perjantaina saattaa kattoo kaks Turhapuroo putkeen, lukee Avun nitrodiskoa ja lähtee siitä jonnekin stand up klubille ja sen jälkeen se pystyy ajamaan autoa eikä siitä huomaa välttämättä sillonkaan, että sillä on ollu hauskaa sinä iltana. Lisäksi se pystyy helposti vetämään erilaisia sketsejä sekaisin.

Joillakin on vaan niin kova huumoripää. Voi johtua geeneistä tai toleranssista, mistä lie. Mä oon kuitenkin ihan sinut sen kanssa, etten oikein kestä huumoria. Tykkään siitä kyllä, mutta en pysty ihan mahottomasti sitä nauttimaankaan kerralla, tulee vattalihakset niin kipeeks nauramisesta ja posket samoin menee ihan jäykiks.

Ja kun mä oikein mietin niin mua naurattaa melkein kaikki asiat. Tai ainakin hymyilyttää. Yks hillittömimpiä juttuja ehdottomasti on holokausti. Toinen aivan tajuton juttu on suuret nälkävuodet 1866 - 1868.
Mut yks dilemma täs on... mä en osaa päättää kumpi on hauskempaa;
se kun eläimet panee kuolleita lapsia vai se kun lapset panee kuolleita eläimiä.

And therefore never send to know for whom the hell's bells tolls; It tolls for thee

Meidän täytyy pysyä vahvoina. 

Meidän täytyy olla uskollisia esikuvillemme. 

Meidän täytyy harjoitella tullaksemme esikuviemme kaltaisiksi.

 Ja paremmiksikin.

Koska jos esikuvamme meidät pettävät, edessämme sortuvat, 

me emme saa menettää uskoamme vaan meidän täytyy tiivistää rivejämme. 

Meidän täytyy olla valmiita tarvittaessa, 

meidän täytyy olla vahvoja. 

Meidän täytyy tulla omiksi esikuviksemme ja meidän täytyy kilvoitella keskenämme, 

jotta olemme valmiit, kun aika tulee. 

Me emme ole virheettömiä, emmekä täydellisiä. 

Meillä on heikkoutemme, puutteemme ja vajavaisuutemme, 

mutta me emme saa käyttää niitä tekosyinä, kun pelkäämme ottaa vastuun kannettavaksemme.

Jokaista virhettämme käytetään meitä vastaan, mutta meidän täytyy muistaa, että vihollisellamme ei ole muuta meitä vastaan asettaa. Ja loppujen lopuksi nuo virheethän vain tekevät meistä inhimillisiä. Ne tekevät meistä ainutlaatuisia, hurmaavia ja itse asiassa ne symboloivat juuri sitä, että me olemme valmiita taistelemaan heikomman puolesta. Me olemme vahvoja heikkouden tähden.

Mutta... meidän ei tule pyrkiä kohti heikkoutta, meidän ei tule ruokkia sisällämme ahneutta, kateutta, ilkeyttä eikä katkeruutta. Meidän tulee vahvistaa itseämme sisältä ja ulkoa, jotta meidän jälkeen tulevilla olisi helpompi polku kuljettavana ja vähemmän taakkaa kannettavana. Emmekä me tee tätä itseämme varten. Emme me halua tästä kunniaa, emmekä patsaita meille pystytettäväksi kun aikamme on mennyt ja meidät ehkä unohdetaan. 

Me teemme tämän, koska emme voi antaa vääryyden voittaa. 

Emme voi antaa pahalle valtaa. Emme ainakaan ilmaiseksi.

Me teemme tämän, jotta meidän lapsilla olisi turva ja jotta meidän ystävien ei tarvitsisi pelossa nukkua. Me teemme tämän, jotta pimeässä vaanivat möröt eivät voisi enää varjoja turvanaan käyttää. 

Me uskomme avoimuuteen, oikeudenmukaisuuteen ja siihen, että jaloja aatteita on olemassa eikä itsekkyys ole vallannut vielä meitä kaikkia.

Viattomia, lapsellisia hyveitä tulee vaalia. 

Kylmiä sekä kyynisiä himoja tulee kitkeä.

Se on sota.

Nyt.

mobiili

Autoni pyörät ne pyörivät.

Pyörivät ja pyörivät.

Kohti helvettiä ne vievät.

Helvettiin vievät autoni pyörät.

I got something to say

Sweet lovely death 

I am waiting for your breath 

Come sweet death, one last caress 

quóta pars

The whole problem with the world is that fools and fanatics are always so certain of themselves, 

and wiser people so full of doubts.

-Bertrand Russell

Listen, smile, agree, 

and then do whatever the fuck you were gonna do anyway.

-Robert Downey Jr.

Apfel

Tänä vuonna lähiöissä Suomen kansa kerran
iPhone-kännykästä kuulivat sen verran,
että jospa jostain tämän kalliin luurinpätkän saa,
niin tuo luuri äänen kauas, sangen kauas kuljettaa.
Tuumivat ja aprikoivat: oispa hauska juttu!
Soittelis' ja juttelisi ystävä ja tuttu!
Mutta mistä kummimmasta ihmekännyn saisi,
joka kaikki kauniit sanat kauas kuljettaisi?

Jälleenmyyjä, stokkan setä, kommervenkit keksii.
Tietää viisas varsin hyvin mikä keino tepsii:
Raha pannaan kaupan kassaan, toinen korttii käyttää,
ja tuo uusi iPhone kaikki toiveet täyttää!