Genibus Nitimini Canes

Nolite arbitrari quia venerim mittere pacem in terram non veni pacem mittere sed gladium.
Veni enim separare hominem adversus patrem suum et filiam adversus matrem suam et nurum adversus socrum suam.
Et inimici hominis domestici eius.
Qui amat patrem aut matrem plus quam me non est me dignus et qui amat filium aut filiam super me non est me dignus.
Et iratus est draco in mulierem et abiit facere proelium cum reliquis de semine eius qui custodiunt mandata Dei et habent testimonium Iesu
Et stetit super harenam maris.
Et cum consummati fuerint mille anni solvetur Satanas de carcere suo et exibit et seducet gentes quae sunt super quattuor angulos terrae Gog et Magog et congregabit eos in proelium quorum numerus est sicut harena maris.

rue caractère

Dans chaque rue, il y a inconnu qui rève d'ètre quelqu'un.
C'est un homme seul, oublié,
qui cherche désespérément à prouver qu'il existe.
Je suis perdu. Bien que...
Je n'ai pas aller n'importe où.
Même un seul est de trop.
Un de l'amour malheurex.
Une nuit sans sommeil.
À nouveau.

When hell did freeze over! PT2

Mercury laskeutui jäisen Thoth-kuun pinnalle, peruutteli siivousfirman sukkulan paikoilleen tottuneesti vasemmalla kädellä. DeRaps & Co siivousfirman sukkulalle löytyi paikka jäisen vuoren rinteeltä juuri sopivan kokoisesta luolasta, sellaista tarvittiin sillä eihän arvokasta alusta voinut jättää näkösälle ja tuholaisten huomiotakaan ei pidä turhaan yrittää kiinnittää.

Ulkona oli kylmä, siellä tuuli, satoi lunta ja kaikkialla oli jäätä. Oli pääkallokeli ja kohta se tulisi olemaan sitä ihan kirjaimellisesti. Siivousfirman koltiaiset pakkaillivat hiljaisina reppujaan. Eivät he olleet vakavina vaan he olivat vain niin keskittyneitä, että ei ollut aikaa normaalille ironiselle huulenheitolle. Martinez pakkasi reppuunsa ennen ensimmäistäkään asetta termospullollisen pirunvahvaa kahvia, jota oli vielä terästetty pikkuriikkisen hienolla hippusella piriä. Mercury DeRaps otti mukaansa rautalankaa, jeesusteippiä ja muistiinpanovälineet, koska esimiehenä hänen pitäisi tehdä kuitenkin raportti tästä keikasta jälkeenpäin.

Tottakai kaikki he pakkailivat mukaan aseita ja räjähteitä ja puukkoja ja muita torrakoita vaikka kuinka, mutta ei siitä ollut tapana tehdä sen isompaa numeroa. Nyt oli kuitenkin jotakin poikkeuksellista ilmassa sillä Rusty Cage näytti tunkevan reppunsa joka sopukkaan kranaatteja, hän tunki niitä reisitaskuhousejensa sivutaskut täyteen, hän ripusteli niitä kaulakoruunsakin roikkumaan muutaman. Martinez katseli hetken tätä omituista kranaattienpakkaamisvimmaa etäämmältä ennen kuin avasi suunsa. Ja ei todellakaan ollut Martinezin tapaista udella, hän oli mies joka oli tottunut pitämään huolta omista asioistaan ja opetti sen tavan elää mielellään muillekkin.

Nyt kuitenkin hänen uteliaisuus heräsi. Oliko Rusty Cage seonnut? Oliko Rusty saanut jonkun etiäisen mikä varoitti häntä kiharaisesta menosta joka odotti kenties jo heti ensimmäisen kulman takana. Vai mikä ihme oli kyseessä?

-"Hey man, miksä pakkaat noin paljo kranaatteja, vähempikin riittää"? Murahti Martinez sammunut sikari suupielessään.
-"Joo, niin riittääki. Aattelin vaan, et on semmonen fiilis, et tekee mieli räjäytellä jotain vaan ihan huvikseenki."
Rustyn kommentissa oli järkeä ja Martinez ei kysellyt enempää, nyökkäili vain pari kertaa ja mietti itsekin samantyyppistä ratkaisua. Olisihan se hauska ottaa ylimääräinen raketinheitin mukaan ja plosauttaa joku paikallinen nähtävyys atomeiksi. Mercury DeRaps sai varusteensa kuntoon ja kiristeli ensimmäisenä titaanikärkisiä maihinousukenkiään. Joka keikan aluksi hän sitoi uudet pinkit nauhat maihareihinsa ja monet ihmettelivät sitä, mutta selitys oli siinä, että Mercuryllakin oli herkkä puolensa ja tämä oli hänen tapansa ilmaista se. Eihän DeRaps mikään robottikaan ollut, vaikka hänen vasen kätensä olikin eräältä tappajarobotilta varastettu täysin automatisoitu teräsraaja. Ja mikä hassuinta, vaikka tuo tekninen vasen käsi oli avaruusajan viimeisintä sotateollisuutta edustava kruununjalokivi ominaisuuksiltaan, oli se silti aavistuksen heikompi kuin DeRapsin oikea käsi, joka oli vahvuutensa saanut kovan treenaamisen ja naisten kaatamisen seurauksena.

Siivousfirman miehet nyökkäsivät toisilleen, leimasivat kellokorttinsa oven lukijaan ja DeRaps potkaisi sukkulan lastausoven auki. Kolmikko marssi rinnakkain ulos sukkulan lämmöstä kohti vihamielistä ja hyistä pikkuplaneettaa. Ensimmäistä kertaa hiipi DeRapsin mieleen, että hitto, alkaakohan sitä jo olemaan liian vanha tällaiseen roskaan. Nopeasti hän työnsi tuon ajatuksen mielestään, mutta epäilys jäi silti kytemään. Tuottaisiko tämä enää samanlaista tyydytystä kuin joskus aiemmin vai olisiko tämäkin vain yksi keikka muiden joukossa. Ei helvetti, pakko skarpata, muuten nuo natsialienzombit nappaavat meidät helposti. Tämmöisen spekuloinnin voisi jättää siihen, kun hakee keikan jälkeen tilaajalta palkkashekin ja naureskellen astelee kohti pankkia.

When hell did freeze over!

Siivousfirma DeRaps & Co oli universumin kovin siivousfirma. Heille soitettiin silloin kun tiedettiin, että muilla siivousfirmoilla menisi kantti pöksyihin ja pupu loppuisi kesken. Tällaisia siivousfirmoja ei ehkä oltu tarvittu aina, ei ainakaan ennen muinoin, mutta hei, nythän elettiinkin avaruusaikaa.

Kovilla sälleillä oli siis kysyntää. Siivousfirman omistaja, perustaja, toimitusjohtaja ja kerrassaan vaan hiton kova paskiainen, itseriittoisen ylpeä ja omanarvontuntoinen jehu oli herra nimeltään Mercury DeRaps ja hän oli omin käsin siivonnut aikoinaan paikkoja, joiden rinnalla Vietnam vuonna 1968 olisi tuntunut lähinnä päiväkodilta. DeRaps saavutti jo nuorena sellaisen maineen eikä aiheetta, että hän alkoi myös pian vaurastumaan taidoillaan (unohtamatta sitä asennetta ja jääräpäistä mielenhallintaa, jonka avulla paholainenkin olisi luovuttanut hänen edessään pokeripöydässä, vaikka DeRaps olisikin vain bluffannut). DeRaps laajensi bisneksiään hallitusti eikä kelpuuttanut siivousfirmaansa ketä tahansa ja siksi tuo firma olikin pysynyt suhteellisen pienenä, käsittäen vain kaksi muuta työntekijää DeRapsin lisäksi.

Lähin kumppani DeRapsille oli monen sodan veteraani, armoitettu lihansyöjä ja naistenkaataja Martinez. Hänet tunnettiin pelkästään tuolla yhdellä nimellä ja jos joku sattui tiedustelemaan hänen etunimeään niin jos Martinez vaivautui vastaamaan, oli vastaus todennäköisesti jotakin murahduksen sekaista ja kuulosti lähinnän siltä, että se tarkoitti vain sitä, että mitä se sinulle kuuluu.

DeRaps ja Martinez olivat tunteneet toisensa vuosia ja tutustuneet kun olivat rakastuneet samaan halpaan naiseen, joka olikin vain leikitellyt heidän molempien tunteilla - myöhemmin paljastui, että tämä nainen oli piinkova telamiinafrigidilesbo.

DeRaps ja Martinez olivat sittemmin keskittyneet siihen, että ottavat työnsä vakavasti ja naiset kevyesti. Ja hyvä niin, koska heidän siivousurakkansa olivat helvetillisiä ja onnistumisen todennäköisyys tavalliselle kuolevaiselle vähemmän kuin yksi miljoonasta. Kaksikko oli pitkään pärjännyt näinkin, mutta tuholaiset olivat oppineet koko ajan viisaimmiksi. Tuholaisista oli tullut kovempia, ovelampia ja kierompia vailla mitään tajua omastatunnosta.
Kaksikko päätti palkata kolmannen jäsenen siivousfirmaan ja sitä varten järjestettiin massiivinen, kaikkien aikojen suurin TosiTV-tuotanto, millä etsittiin uutta jäsentä, joka pystyisi täyttämään ne kriteerit millä DeRaps & Co:n siivousfirmassa pärjää normiarjessa. Pyörittyään kuusi tuotantokautta lopulta selviytyi voittaja kyseisestä ohjelmasta ja potin korjasi entinen showpainija, nykyinen CIA:n palkkamurhaajien kouluttaja Rusty "Hard Menace" Cage.

Olipa sitten kerran eräs normaali arkipäivä ja joutilaina ajelivat sukkulallaan ympäri galaksia DeRaps & Co:n koltiaiset. Juttelematta joutavia tai vatvomatta tunteitaan he vain tuijottelivat ulos sukkulan ikkunoista tietäen, että näin pahaenteinen hiljaisuus yleensä lupaili vain pikaista ja rankkaa paskasadetta niskaan. Ja pian sukkulan takanurkassa telex-laite suolsikin uutta riviä firman tilauskirjaan.

Rusty "Hard Menace" Cage nousi nahkaisesta nojatuolistaan hakemaan telex-liuskaa, ei siksi että hänen olisi se pitänyt tiimin uusimpana jäsenenä tehdä, vaan siksi, että samalla hän pääsisi sukkulan baarikaapille hakemaan täytettä viskilasiinsa. Ja sitä paitsi DeRapsilla ja Mercurylla oli juuri menossa viikottainen hauiksen mittaus, joka oli pyhä toimitus ja jota ei tämmöinen peruspikkutyökeikkatilaus siirtäisi sekunttiakaan.

No, kyseessä ei ollut kuitenkaan mikään peruspikkutyökeikka, joka odottaisi. Vaan kyseessä tulisi olemaan kaikkien aikojen vaikein keikka tähän mennessä. DeRaps & Co kyllä selviytyisivät siitä, mutta eivät ilman naarmuja tällä kertaa.
Rusty "Hard Menace" Cagen pulssi nousi kaksi lyöntiä minuutissa kovemmaksi, kun hän luki mitä heiltä oltiin tilattu. Tämä keikka oli vaikeudessaan pakko ottaa vastaan, sillä sen ansiosta tultaisiin välttämään viidestoista ja kuudestoista maailmankaikkeuden sota, mutta sai se monen vaaran kokeneen miehen silti hieman vakavoitumaan.

Planeetta X:n tai Nibirun yhdellä kuista oltiin havaittu tuholaisia ja DeRaps & Co:a tarvittiin, koska kenestäkään muusta ei olisi sitä siivoamaan.
Tämä ei ollut mikään tavallinen keikka, sillä tällä kertaa heitä vastassa ei tulisi olemaan mitään perus-alieneita. Ei todellakaan.
Eikä heitä vastassa tulisi olemaan mitään perus-zombieitakaan. Ei, olisipa se ollutkin niin.
Eikä odotettavissa ollut natsejakaan, ei, sehän olisi suorastaan toivottavaa näille herroille.

Planeetta X:n eräs kuu oli jäinen pikkuplaneetta nimeltään Thoth. Siellä vallitsi ainainen talvi, jonka rinnalla elo Antartiksella olisi sama kuin tavalliselle mattimeikäläiselle elo Espanjan aurinkorannoilla. Eikä se ollut sääolosuhteet mikä tekisi tästä keikasta vaikean vaan se olisi nämä tuholaiset, jotka sieltä pitää hävittää. Tuholaiset olivat natsismin valinneita alienzombieita, jotka näyttivät kauempaa eskimoilta.

Shiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiit!!!

I am a horrorist

Yksinkertainen tavoite ja monimutkainen toteutus.
Mennä vain ja kävellä jokaisen lahkon, jolla on merkitystä ja minkä tahansa oikean illuminatin temppeliin ja repiä korvat irti jokaiselta, joka kuvittelee liikoja itsestään.

Kirjaimellisesti ottaa kiinni korvalehdistä niin tiukasti, että pystyy riuhtaisemaan ne irti. Ja tämä tehdään vain puhtaasti huvin vuoksi. Oikean päämäärän tavoittaminen on monimutkaisempaa, mutta sen toteuttaminen on yksinkertaisuudessaan kaunista.

Lopullinen oikea tähtäin on siinä, että jokainen adepti on otettava hengiltä. Ja on se on tehtävä sellaisella asenteella, että Helena Petrovna ei kelpaisi edes nuolemaan kenkiä puhtaaksi. Ja silti tämäkin tehdään vain huvin vuoksi.