4/07/2009

"pathetic has-beens"

Seisoin keskellä tietä. Täysikuu tuli pilvien takaa hetkeksi esiin. Tuuli kiersi ympärilläni kuusikossa. Yritin katsoa sinua, mutta autosi valot olivat niin kirkkaat, etten nähnyt mitä teit juuri sillä hetkellä ratin takana. Ehkä vaihdoit radiosta kanavaa, ehkä puhuit puhelimeen tai ehkä et vain huomannut minua muuten.

-

Kaikki se lasinsirpaleiden määrä on hämmästyttävä. Jarrutusjäljet asvaltilla kaartuvat vasemmalle. Lopulta auto pysähtyy. Tuntuu pahalta kun tiedän sinun olevan aivan äärimmäisen pelästynyt. Pala nousee kurkkuun ja on vaikea saada henkeä ja on vaikea saada jalkoja tottelemaan.

http://www.youtube.com/watch?v=IyCRJmerW1Q&feature=related



Ei kommentteja:

Chapter 67: None of Them Knew They Were Robots

 Kaikki osaa arvata miten siinä kävi. Suunnilleen jokainen, joka vähääkään oli seurannut tapahtumia edes kohtuullisen välimatkan päästä ties...