Minä kirjoitan tajunnanvirtaa. Tyylipuhdasta, ruokkoamatonta ja säännöistä vapaata tajunnanvirtaa. Täysin epäanalyyttista ja epäloogista tajunnanvirtaa. Massiivisen kognitiivisen dissonanssin vallitessa ajatteluani kirjoitan sormet verillä tajunnanvirtaa. Niin järjetöntä ja niin kuvottavaa tajunnanvirtaa, että kaikki kielioppivirheet jäävät vaille ansaittua huomiota. Sellaista intertekstuaalista lauserummutusta, että unohdan laittaa tarvittavan tiivistelmän vasta viimeiseksi.
Väitteitä, johtopäätelmiä ja kokonaisia teorioita vailla minkäänlaisia todisteita. Ristiriitoja, keskenjääneitä lauseita - jumalauta keskenjääneitä sanoja ja loputonta toistoa. Ei alkua, ei loppua, eikä oikein mitään siinä keskellä. Raskasta, liian pitkiä virkkeitä, eikä mitään kunnioitusta lukijaa kohtaan. Ei kunnioitusta itseään kohtaan. Itseni teitittelyä, itseni ylentämistä kökköyteen. Tauotonta minä-minä-minä jauhamista. Jos kirjoittajalla olisi kaikki valta niin sivun taustaväri olisi kultainen ja fontin väri kultainen ja fontin koko tuhatsataneljäkymmentäviisi ja riviväli olisi siinä. Juuri siinä sinun edessä. Se olisi ihan siinä ja siinä.
Osittain lainattu, osittain kokonaisia kappaleita lainattu. Vaikka ei voi puhua lainaamisesta, koska lähdeviitteet loistavat poissaolollaan, lähdeviitteiden puute kuvaa hyvin pahoinvointia, joka tulee riittämättömistä aikuiskontakteista. Aidoista ja vihjailuista vapaista aikuiskontakteista. Ei fyysisistä vaan henkisistä. Toisen kohtaamista aidosti ilman ennakkoon asetettuja lokeroita, ilman keinotekoisia määrittelyjä ihmisyydestä, ilman kapea katsantoa.
 |
| -It's the best God Damn gum in the world- |
