craziness road

It all started when a song was found in the tunnel, which was as little composed by nature as by man. The song was studied for years without success. Gradually, it got less attention, only a few flimsy theories were made about it. All the notes on the verses of the song remained riddles. The material of which it was composed was also partially obscured. It was some kind of metal anyway. 

Later the lyrics were found and they were relatively interesting too. However, they were not helpful in interpreting the song either.

The first verse:

"I lay my head in the lap of darkness. 

It is like an old mother who takes care of her exhausted child 

so that the knocked knob and possessed mind can rest for a while."

Time shift

3D-tulostimella voi tulostaa ouija-laudan. Toimii varmaan ihan yhtä hyvin kuin hauta-arkun kannesta veistelty vastaava versio. Mutta millainen henki tarvitsee jonkun pelilaudan ja pari pelaajaa välittääkseen viestejä rajan takaa? Eikö joku todella vahva ja pelottava demoni voisi kommunikoida ilman lautapelejä kenen kanssa haluaa? Ja odottaako jossain päivystävä henki, että jos jossain lähellä aletaan pelaamaan spiritismiä niin hän on valmiina ryntäämään paikalle ja toimimaan googlena henkimaailmaan suuntaan? Ja mihin ihminen tarvitsee paholaista, kun kaikki menee päin helvettiä ihan hyvin ilman sitäkin. Ja mihin ihminen tarvitsee Paul Austerin romaaneita? Eikö ihminen osaa leikkiä mielikuvitusleikkejä ilman, että joku satusetä kertoo niitä hänelle? Että joku elää hänen puolestaan mielenkiintoista elämää. Kokee asioita, jotka ovat järisyttäviä, mutta inhimillisiä.

Paul Austerin oma lapsi, Daniel osaa elää niin, ettei siihen tarvita romaanin sivuilta täytettä. Daniel on suurempi nero kuin isänsä, mutta saa vähemmän huomiota, vaikka hän todella uskaltaa mennä äärirajoille arjessa sen sijaan, että venyttäisi sivumäärää romaanin kansien välissä.

Tai no, Danielista pitänee puhua menneessä aikamuodossa. Daniel ei pelkästään löytänyt äärirajoja vaan meni myös niiden yli.