Kaikki on käsikirjoitettua.
Enkä tarkoita sitä, että kaikki tämä mitä me ihmiset olemme rakentaneet. En tarkoita nyt töitä, kaupunkeja tai televisiota, vaikka ovathan nekin toki meidän ihmisten "käsikirjoittamia", kovalla työllä suunnittelemia ja tarkkaan harkittuja rakenteita. Enkä puhu nyt organisaatioista, ammatillisista asemista enkä termeistä, joilla kutsumme toisiamme, ei ole kyse veljestä, ei pojasta eikä isästä. Vaikka tietenkin ovathan nekin meidän yhteisesti luomia symbolisia arvoja.
Kun sanon, että kaikki on käsikirjoitettua niin tarkoitan sitä, että tunteet sisälläni ja tunteet sinun sisällä ovat käsikirjoitettuja. Tuuli puiden latvoissa ja koppakuoriaisen taaperrus sammaleen päällä on käsikirjoitettua. Ihan kaikki on sanasta sanaan, jokaista kirjainta ja pilkun paikkaa myöten kirjoitettu jo ennalta valmiiksi.
Yksikään henkäys, pieninkään silmänräpäys ei tapahdu vahingossa.
Tästä tietenkin herää halu väittää vastaan, että eihän tuossa ole järkeä. Mekö muka olisimme osa jotain kosmista näytelmää, jota joku suurempi voima ohjaa halunsa mukaan. Mehän emme olisi silloin aitoja, mikään ei olisi silloin aitoa vaan kaikki olisi yhtä suurta illuusiota.
Mutta sitä se juuri on.
Illuusio.
Tämä on todellisuuden illuusio ja me olemme hyviä esittämään tätä, koska me uskomme tähän täysin.
Mutta sekin on vain osa tätä tarinaa. Me emme näyttele, me elämme todeksi tämän illuusion, koska meille ei anneta vaihtoehtoa kyseenalaistaa tätä. Muuten me alkaisimme näyttelemään huonosti eikä se olisi viihdyttävää.
Mutta miksi puhun tästä? Miksi rikon sitä kohtaloa mikä on annettu minulle?
Siksi, koska on olemassa 'Real life glitches'.
