I want to eat your heart

Kun jatkuva kiire muuttuu mielipuolisesta tappotahtiseksi tiedät,

että on aika kiristää tahtia.

Edelleen, vaikka nyt jo ollaan sillä rajalla, 

että kaikki leviää käsiin.

Kun aistiärsykkeiden virta on loputon ja se virta vain kiihtyy.

Edelleen, vaikka nyt ollaan jo sillä rajalla,

että kyky käsittää kaikkea saatua informaatiota on ylittynyt aikoja sitten.

Kun näet useammin valoa kännykän ruudulta,

kuin suoraan auringosta tiedät, 

että silmäsi rappeutuvat aikanaan,

mutta et halua silti lopettaa sosiaalisen median kuluttamista.

Kun hymyilet useammin hauskoille jutuille netissä,

kuin mitä kuulet oikeilta ihmisiltä tiedät, 

että sosiaaliset taitosi rappeutuvat aikanaan,

mutta et halua silti lopettaa yhä hupsumpien kuvien,

ja videoiden metsästämistä.

Kun jokaiselle tunteelle on diagnoosi,

ja lääke olemassa.

Kun ravintosi on enemmän synteettistä kuin orgaanista.

Kun vuorovaikutuksesi on enemmän digitaalista kuin analogista.

Kun et nuku kunnolla.

Kun sydämesi rytmi on epäsäännöllinen.

Kun et pysty vastaamaan odotuksiin.

Tiedät, että sisälläsi on silti jotain kaunista mitä ne eivät onnistuneet nitistämään.

Ihminen kuvaa fiktion kautta ne hirvittävyydet joita ei muuten voisi toteuttaa kontrolloidussa sivistyneessä yhteiskunnassa

Across the Universe divide
I'll find a place to rest my spirit if I can
Or I may simply be a single drop of rain
And I'll be back again

Whoa

oh-oh-oh

Confidential about

Syvän avaruuden kohteet.

Aluksi niin kaukana, että näyttää siltä, ettei siellä edes ole mitään.

Lopulta kun sinne pääsee, niin siellä on "kaikki".

Siellä on enemmän kuin täällä.

Siellä jokainen kirjoittaa oman kohtalonsa.

Täällä kukaan ei voi vaikuttaa mihinkään, kaikki vain tapahtuu.

Täällä kaikki haluaa jättää jälkensä historiaan, mutta historia unohtaa lopulta meidät kaikki.

Parhaiten muistetaan ne, jotka eniten tuhoa saivat aikaan.

Täällä ei taida olla ihan kunnossa.

Täällä ei taideta olla mietitty ihan loppuun asti.

And there... we all fuck unicorns there.

Chester Arthur

Käytiin tutuissa paikoissa, ajeltiin ja vaan nautittiin.

Tällaiset kesäpäivät on täydellisiä, ei liian kuumia, 

mutta tarpeeksi, jotta voi ajaa kaikki ikkunat auki,

 ja viima ympärillä tuntuu vain mukavalta.

Ajoit liian lujaa, mutten välittänyt.

Ajoit ristiin rastiin, aivan kuin olisit etsinyt jotain.

Ajettiin paikoissa jotka tunnen, 

ja ajettiin paikoissa joita ei ole olemassakaan.

Kaikki oli hyvin, ja mikään ei häirinnyt.

Ei edes se, että olit kuollut aikoja sitten, 

mutta jatkoit ajamista silti aina vaan.

Let's hang together

Kahden maailman välissä.

Siinä on pisteeni.

En kuulu kumpaankaan, mutta tiedän molemmista jotakin.

Ymmärrän niitä, jotka kuuluvat jompaan kumpaan noista.

Toisinaan tunnen jopa sympatiaa jotain satunnaista kohtaan.

Kaipaan toiseen, mutta en pääse sinne.

Olen juuriltani toisesta, mutta sinne en ole tervetullut.

Olen väärään aikaan oikeassa paikassa.

Kauttani kulkee tieto, olen kuin solun pinta, joka hengittää ja pitää koko ruumiin elossa.

Tässä käy hyvin, jos nuo maailmat erkanevat tulevaisuudessa, sillä silloin elintilani kasvaa.

Mutta tässä käy huonosti, jos nuo maailmat itsessään kasvavat ja pikku hiljaa pusertuvat toisiaan vasten ja samalla tukehduttavat minut.

Riipun löyhästi hirressä, riippuisitko kanssani?

Kaiken voi todistaa

Vuosi vuodelta, kuukausi kuukaudelta ja päivä päivältä mä tyhmenen.

Kiire, stressi ja alkoholi tuhoavat aivoistani harmaata massaa.

Levoton uni ja liian vähäinen liikunta tukkivat aivoni ja saavat ne supistumaan hiljalleen.

Niin ja aika, sekin surutta syö päästäni järkeä, 

rappeuttaa omalla hiljaisella tavalla minua sisältä käsin aivan kirjaimellisesti.

Yritän paikata tätä kaikkea iän tuomalla itsevarmuudella, mutta se on itsepetosta - suloista itsepetosta.

Väitän itselleni ja luultavasti muillekin, että kokemukseni - hyvät & huonot - ovat tuoneet minulle sellaista mystistä viisautta, että minua kannattaa kuunnella.

Ei kannata. 

Olen arka, olen aina ollut.

Olen ujo ja hirveän huono kiinnostumaan muista.

Minua ei kannata kuunnella.

Tapasin tyypin, se oli kärsinyt masennuksesta ja vaikka mistä.

Se oli ottanut LSD:tä ja sanonut sen uudelleen ohjelmoivan hänen aivonsa. 

Ja että hän ei ole ollut masentunut sen koommin.

Hän oli pelottava. Hän ei sitä huomannut itse.

Mutta hän oli. 

Hän oli uhkaava, ja kuin riivattu kaikessa mielensä kirkkaudessaan.

Ihmiset muuttuvat pelottaviksi, kun he luulevat löytäneensä totuuden. 

Sen jälkeen heitä ei pysäytä mikään.

Nähdään taas kymmenen vuoden kuluttua. 

Olen silloin varmasti keksinyt muita uusia tapoja korvata katoavaa järkeäni.

Do your best to avoid being stupid

Minun kostoni on väljä.

Se on väljä kuin aika kuumana loppukesän päivinä, se vaeltelee sinne tänne, ja on oikeastaan vain ajan kysymys, koska se katoaa.

Minun kostoni on vitsi.

Se on kuin käytetyn auton myyjä pikkukaupungissa kaikkine hukattuine mahdollisuuksineen. 

Se pitää epämääräisistä unelmistaan, mutta ei tee mitään saavuttaakseen niitä.

Minun kostoni on vain ajatus.

Se on kuin lapsi, joka ei uskalla laulaa muiden edessä, 

tai aikuinen joka ei koskaan sano "ei" kun kysytään ylitöihin, vaikka muutakin menoa olisi.

Minun kostoni on näkymätön.

Kukaan ei sitä huomaa, kukaan ei sitä kohtaa.

Minun kostoni on kuin minun elämäni. 

Se on olemassa vain minun korvien välissä.

Talouskasvun on oltava tärkein ajuri

Mitä siitäkin tulisi, jos talous ei kasvaisi?

Mitenkään muuten me emme saa luonnonvaroja säästettyä ellemme kasvata määrätietoisesti tehokkuutta, tuloksia ja sitä kautta edistä talouskasvua.

Ihmisten onnellisuus ja vapaa-aika lisääntyy vain, jos saamme poistettua kaikki häiriötekijät talouskasvun ympäriltä.

Koskaan ennen niin moni ei ole voinut ostaa urheiluautoa kuin nyt, ja tämän on mahdollistanut vain markkinatalous. Viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana huostaanotettujen lasten lukumäärä on koko ajan jatkanut kasvuaan, mutta onneksi lapsettomien parien määrä on vastaavasti pienentynyt

Digitalisaatio, robotisaatio ja kapitalisaatio - näiden nimeen me vannomme.

Disruptio, eruptio ja korruptio - nämä ovat meidän arvomme.

Elintaso, elintasokuilu ja kuilun pohjalta kuiskaava paholainen - sen luokse me kaipaamme.

Mitä siitäkin tulisi?

Sellakalla tiivistetty patruuna

Ei ole mitään yliluonnollista voimaa.

Ei ole taikuutta.

Ei ole demoneita, ei enkeleitä, ei perkeleen perkelettä eikä yhtään tonttua saunan takana.

Meitä ei odota paratiisi, meitä varten ei ole helvettiä liekkeineen.

Kortit tai kahvinmurut ei kerro tulevaisuutta, ei etiäiset eikä telepatia ole totta kumpikaan.

Meitä ei luotu, meillä ei ole sielua.

Silti pahuutta, puhdasta pahuutta on.

Kaikkein kauneinta ja teräväksi hiottua pahuutta löytyy vaikka kuinka.