We are

138

138

138

138

138

138

Ravintola Brake Vast

Kuten ei juuri koskaan niin tälläkin kertaa kokki DuFond oli humalassa työpaikallaan. Ilta oli venynyt ja se oli itse asiassa venynyt niinkin paljon, että vastaavasti yö oli joutunut tekemään tilaa sille ja kutistunut lähes olemattomaksi. Tuskin silmän räpäystä, mikä on kyllä järkyttävän vähän oli kokki DuFond ehtinyt nukkumaan. 

Kattilat kolisivat ja leikkuulaudat lentelivät, kun kokkimme yritti parhaansa mukaan selviytyä päivän ensimmäisistä maksavista asiakkaista. Päivän aivan ensimmäiset asiakkaat olivat olleet sellaisia, jotka eivät olleet maksaneet, mutta toisaalta heitä ei tarvitse kauheasti yrittää miellyttää, koska harvoin kukaan heistä reklamoi jälkikäteen tai vaatii rahojaan takaisin.

Tilauksia sateli kuin sieniä sateella, joita oli kuin pisaroita meressä, joita oli kuin hiekanhyviä aavikolla, joita oli kuin päässä hiuksia sekä syntisiä helvetissä. Pöytään nro3 meni kolme munakasta, tiskille piti laittaa pannukakkuja (hiton jenkkituristit), pöytään nro8 tilattiin paahtoleipää ja marmeladia – jne jne jne.

Hyvähän se oli, että ihmiset söivät ja asiakkaita riitti, sillä aamupala oli päivän tärkein ateria ja tässä paikassa myös liiketaloudellisesti, koska puolen päivän jälkeen täällä aina hiljeni ja sitten olisi aikaa hengähtää ja kenties ottaa vaikka pikku torkut.

Mutta sitten jysähti.

Asiakkaat valittivat.

Kaikki huusivat.

Tarjoilivat ärjyivät.

Vääriä annoksia oli mennyt pöytään. 

Kokillamme oli mennyt puurot ja vellit sekaisin.