On ihan luonnollista myöntää se, että mä todella rakastan sua.
Mulla ei taida olla sellaista suodatinta, joka estäisi mua kertomasta näitä asioita sulle suoraan.
Multa taitaa puuttua harkintakyky.
Multa puuttuu halu miettiä seurauksia ja taito olla murehtimatta huomista.
Siksi mä voin kertoa kaiken.
Siksi mä voin sanoa avoimesti mitä haluan.
Sen mitä aion tehdä.
Jos siis saan mahdollisuuden...
Aion pistää sut tekemään asioita, jotka on niin nolottavia, että sä et kehtaa kertoa niistä kenellekään.
Asioita, jotka on liian julkeita laitettavaksi edes päiväkirjaan.
Mä aion viedä sut sun omille rajoille, niille rajoille mistä sä olit varma, että sä et tule niitä koskaan rikkomaan.
Mä vien sut niiden rajojen luo ja pian jo niiden ylikin.
Niin pitkälle, että sen jälkeen ei ole paluuta mihinkään normaaliin.
Mihinkään tavanomaiseen, mihinkään tuttuun tai turvalliseen.
Saan sut juotettua humalaan.
Saan sut janoamaan lisää.
Miksi mä teen niin?
Siksi koska susta on siihen.
Koska autolla pitää ajaa just niin lujaa kuin sillä vaan pääsee.
Koska koruihin pitää tuhlata just niin paljon kuin on varaa.
Koska reissuista pitää tehdä just niin pitkiä kuin vain on lomalla päiviä aikaa.
Siks sut pitää laittaa tekemään asioita, joihin vain sä kykenet.
Mutta sä et tiedä vielä kykeneväs.
Tai edes haluavas.
Eli älä suutu, jos mä vähän revin sua kohta hiuksista.
Älä pahastu jos mä rikon sun sukkahousut vahingossa.
Älä jää miettimään, että näkikö joku jotain vilaukselta.
Älä murehdi sitä miltä kuulostat.
Älä ajattele liikaa.
Keskity vain siihen, mitä tunnet.
Keskity siihen mitä tapahtuu juuri nyt.
Huomaa kuinka tunne vahvistuu.
Huomaa kuinka se luo pohjaa sille mitä tapahtuu seuraavaksi.
Susta tulee vielä tähti.
Koska mä teen susta tähden.
Ja mä teen susta tähden mun makuuhuoneen kattoon.
