Totuutta ei voi tallentaa. Ei muistikortille, ei ulkoiselle kovalevylle. Totuutta ei saa poltettua cd-levylle eikä nauhoitettua kameran videotallenteisiin. Totuudesta jää välittömästi jotain uupumaan, kun sitä yrittää sanoiksi pukea ja vangita kirjan kansien väliin. Totuus on kuin huora, jota ei voi hurmata eikä omakseen saada.
Totuuden voi ainoastaan kohdata ja itse kokea. Totuuden luona on käytävä, se ei tule etsimään sinua.
Totuus/interfector ruoskii sieluasi piikkilangalla. Se sahaa korvakäytäväsi ruosteisella moottorisahalla, sen helvetin kirkkaat liekit polttavat verkkokalvosi ja pelkällä äänenpaineella se tekee hengittämisestä mahdottoman. Kun lopulta ihosi on karrella, se kaataa päällesi kirkasta alkoholia ja polttaa sinut. Mielesi on perseraiskattu ja minuutesi makaa kadulla, koska olet sen siihen itse oksentanut. Jokaista aistiasi on satutettu niin kauan, että jokainen aisti on lakannut aistimasta. Oletko sinä kuollut? Olitko sinä koskaan edes elossa? Olitko olemassa? Onko sillä väliä sinulle? Kenellekään muulle? Jäljellä ei ole mitään. Ei intohimoa, ei nälkää, ei häpeää eikä loogista ajattelua. Ilman pelkoa, kylmyyttä tai motivaatiota, tässä on kaikki mitä tässä pitääkin olla. Harva haluaa kohdata totuutta. Totuus ei anna armoa, ei anteeksi eikä sitä voi peruuuttaa. Totuutta ei voi unohtaa ja totuus voittaa rakkauden, koska totuus ei ole sokea.