Viime aikoina olen vain taistellut. Se on puhdasta. Ja samalla se on epäloogista. On kyseessä sitten maailman huippu tai vain rakkaudesta taistelemiseen kyseessä oleva amatööri niin muutama epälooginen sääntö sitoo heitä.
Ensimmäinen ja oikeastaan ainoa sääntö on se, että ennen taistelua ei voi tietää kuinka siinä käy. Todennäköistä on, että jos maailman huippu on amatööriä vastaan niin amatööri häviää.
Mutta ei aina. Yksi virhe riittää. Yksi askel, jossa vähän liukastuu/horjuu/tms ja koko taistelu saattaa olla siinä. Sen jälkeen yksi isku riittää.
Kaunista on se, että sen tajuaa kun hetkeä ennen kuin häviää, että nyt se on menoa. Siinä ei ehdi tekemään mitään, mutta siinä ehtii ihailemaan sitä kun kaikki romuttuu omiin käsiin.
Some strikes against vital parts of the body can kill or incapacitate the opponent: on the solar plexus, at the temple, under the nose, in the eyes, genitals, or under the chin. Traditional Japanese martial arts (the ancestors of judo, jujutsu and aikido) do not commonly practice atemi, since they were supposed to be used on the battlefield against armoured opponents.
Commonly is not the same as never.
