C.J. Bronson oli jepareiden keskuudessa eniten passittanut rikollisia telkien taakse. Hänen metodinsa eivät aina kestäneet päivänvaloa, mutta koska tulokset olivat niin ylivertaisia niin päällystö katsoi yleensä maanantaista torstaihin saakka läpi sormien kaikkea mitä C.J. Bronson kentällä suoritti. Hänen maineensa oli kaksijakoinen, toisaalta häntä ihailtiin, mutta toisaalta myös pelättiin. Jopa sisäinen tutkinta nosti usein kytkintä, kun piti alkaa penkomaan jotakin tapausta mihin saattoi liittyä C.J. Bronsonin puolelta käsittämättömiä ylilyöntejä. Ja taas toisaalta, se tahti millä C.J. Bronson toimitti kelmejä tuomarin nuijan eteen varmisti sen, että sisäinen tutkinta hukkuisi työtaakan alle, jos he alkaisivat liian tarkkaan syynäämään metodeja. Ja vaikka merkittävä osa konnista kohtasikin loppunsa pidätyksessä eikä näin ollen tarvittu mitään oikeudenkäyntiä niin näitä tapauksia oli silti liikaa, jotta kannattaisi keskittyä liikaa yhteen pollariin. Ja toisaalta verovaroja säästyi kun oikeutta ei tarvinnut istua ja jo muutenkin vankipaikoista oli pulaa niin tavallaan C.J. Bronson teki palveluksen yhteiskunnalla - pyytämättäkin.
Ja jos ei C.J. Bronsonin metodit kestäneet päivänvaloa aina niin koskaan ei kuitenkaan kaidalta polulta harhautuneiden henkilöidenkään teot sitä kestäneet, joten siinä mielessä puntit olivat suht tasan ja kääritty nätisti maihinnousukenkien varren yläpuolelle. C.J. Bronsonia oli yritetty lahjoa miljoonalla, turhaan, ei hän tätä työtä tehnyt rahan takia. Häntä oli yritetty myrkyttää, sabotoida, pommittaa, vietellä ja salamurhata useammin kuin roistovaltioiden päämiehiä yhteensä, mutta turhaan. C.J. Bronson aavisti nämä tällaiset yritykset. Jos hän pelkäisi niin hän pelkäisi sitä, että jonain päivänä joku klaani saisi käsiinsä ydinaseen ja he pommittaisivat sillä koko kaupungin ja samalla pääsisivät eroon C.J. Bronsonista.
Mutta se päivä ei ollut koittanut vielä.
C.J. Bronson oli varustautunut työhönsä asiallisesti ja kunnolla. Kainalokotelossa hänellä oli Desert Eagle. Massiivinen pistooli, joka ampuu .50 Action Express luoteja. Valtava voima, raskas kannatella, järjetön rekyyli ja ehkä aavistuksen epäkäytönnöllinen, mutta silti luotettava tiukoissa tilanteissa. Kummassakin nilkassa hänellä nilkkakotelot ja niissä oli vara-aseena myös pistoolit. Vasemmassa nilkassa SIG Sauer P320 ja oikeassa Glock 17. Nopeita käyttää, tarkkuus erinomainen ja 9mm luodeissa oli riittävä tehokkuus. Mutta oli hänellä vielä yksi vara-ase, hänellä oli kullissaan kullikotelo ja siinä oli aseena Smith & Wessonin Model 500 Magnum. Tehokkain revolveri mitä oli, hirvittävän raskas ase, mutta tarjosi mukavaa treeniä kalulle työpäivien aikana. Sitä oli sitten kiva nostella ja näin samalla vahvistaa meisselin lihaksia mitä ei normaalisti esim. kuntosalilla voinut tehdä. Mutta tuo oli myös yksi C.J. Bronsonin suosikkiaseista, sillä pystyi vaikka jääkarhun pysäyttämään.
Vyöllään normaali päivänä hän kantoi kahta eri veistä lisäksi. Oli Fairbairn-Sykesin taisteluveitsi, erittäin terävä, nopeasti vedettävissä esille ja sopi erinomaisesti hiljaiseen tappamiseen. Sillä sellaisiakin hetkiä tuli joskus vastaan. Toisella puolen lantiota oli taas Extrema Ratio Fulcrum C veitsi, massiivisempi rakenteeltaan ja se sopi paremmin yleiskäyttöön ja kesti kovaakin vääntämistä. Toki siinä vieressä roikkui ASP Talon Infinity teleskooppipamppu, mukavan moderni ja hiljainen käyttää. Sen sai napista painamalla auki, ei tarvinnut teatraalisesti lyödä maata vasten. Ja olihan sen valmistusmateriaalit mitä laadukkaimpia, joka tapauksessa nopea ja hiljainen patukka ja sopiva juuri tietyissä tilanteissa. Käsirautoja C.J. Bronson ei kantanut, niitä olisi yksinkertaisesti kulunut liikaa kenttäkäytössä. Sen sijaan reisitaskujen pohjalla oli nippu ASP Tri-Fold nippusiteitä, niin vahvoja, ettei niitä käsivoimin saanut katkeamaan. Ja lähes poikkeuksetta C.J. Bronson tuli murtaneeksi pidättämiltään ihmisiltä lukuisia luita käsistä, jotta oikeasti mitään nippusiteitä ei välttämättä olisi edes kukaan kaivannut.
