Maailmassa on ihmisiä. Ehkä turha sanoa, että maailmassa - koska ei ihmisiä ole muuallakaan. Joka tapauksessa on siis ihmisiä, jotka ovat pahoja ja heillä menee hyvin. Ja on hyviä ihmisiä, joilla on asiat pahasti. Ja joskus - usein - toisinaan - silloin tällöin ainakin hyvät ihmiset syyttävät olosuhteita, kun pitäisi ottaa itse vastuu valinnoistaan. Mutta - tärkeä mutta - on tilanteita, kun hyvät ihmiset hakkaavat päätään seinään ja soimaavat itseään, vaikka oikeasti vika on ympärillä olevissa asioissa. Elämästä tekee vaikean, erityisesti niille joilla menee huonosti se, että milloin sitä tietää, että pitää syyttää kortteja, jotka on saanut ja milloin olisi aika ryhdistäytyä, rikkoa kaava ja alkaa tekemään asioita jatkossa paremmin, jotta ei menisi huonosti.
Kohtalo ja sattuma pukeutuvat samanlaisiin kaapuihin. Elämä on yhtä nuorallatanssijan päällä tasapainottelua. Ja joskus se akrobaatti alapuolella horjahtaa ja sitten sitä kaatuu jommalla kummalle puolelle, alla odottaa syvyys ilman turvaverkkoa. Voi olla, että pohjalla pehmuste tai voi olla, että siellä on ivalliset piikit odottamassa, että voi uppoutua taas yhden henkilön lihaan, aina luuta myöten.
Ja voihan olla, että sitä haluaisi, että menee paremmin, edes kelvollisesti, mutta riippuvuus omasta uhrina olemisesta on liian suuri. Se on houkuttelevaa, kun voi todeta olevansa hyvä ihminen, jolla on päivänkirjan joka sivulla vain vastoinkäymisiä. Sitä voi jopa kokea, että ansaitsee sen kaiken pahan mitä tarjottimella tuodaan elämän buffetpöydästä eteen.
Kysy siis itseltäsi:
-Mikä sinä olet? Mitä sinä olet tehnyt?
