Vuosien ajan radion merisää oli lähettänyt kryptattua viestiä. Ja tämä oli mennyt kaikilta ohi. Tai no, ei aivan kaikilta. Oli nimittäin yksi taho, joka nappasi talteen jokaisen ohjeen ja tavoitteen mitä tuolla kanavalla annettiin. Ja näin oli toki tarkoituskin. Joka tapauksessa se oli hassua näin jälkeenpäin ajatellen. Kaikki oli silmiemme edessä, tai no tässä tapauksessa korviemme kuultavana koko tuon ajan. Mutta niin taiten oli salattu sanoma, että se pääsi livahtamaan ohitsemme.
Mutta on se myös sääli. Ehkä olisimme voineet tehdä jotain. Ainakin hieman pienentää vahinkoja tai säästää jonkun hengen edes.
-"Heittäkää pois kaikki taulukot!"
Ja muistakaa, että voimme manata vielä kirkkomaanväkeä keskuuteemme, jos emme muuten pärjää. Tiedättehän nuo, hieman hitaat ja järkipuheelle immuunit vaeltajat. Nuo raajoistaan kylmät ja katseeltaan tyhjät. Nuo joiden ruumiinaukoista matoja varisee maahan ja joiden luiden päältä alkaa liha mätänemään.
For years, the maritime weather report on the radio had been sending out an encrypted message. And this had gone unnoticed by everyone.
Well—almost everyone. There was, in fact, one party that caught every single instruction and objective transmitted on that frequency. Which, of course, had been the whole point.
Looking back, it’s funny to think about. The whole thing had been right there in front of our eyes—or in this case, our ears—the entire time. Yet the message had been so cleverly hidden that it slipped right past us.
But it’s also a shame. Maybe we could have done something. At least reduced the damage a little, or saved someone’s life.
-"Throw away all the charts!"
And remember—we can still summon the graveyard folk into our midst if we can’t manage otherwise. You know the type: slow-moving, immune to reason, cold to the touch. The ones whose body openings spill worms onto the ground and whose flesh begins to rot away from the bone.
