Synopsis näytelmän ensimmäisestä puolikkaasta:
Lempeä ja hyvä sydäminen kuningas, hänellä on kaksoisveli, kuusi minuuttia nuorempi. Veli on katkera, koska hän on vailla todellista valtaa ja ihailua. Kuningatar ei ole onnistunut synnyttämään jälkeläistä kuninkaalle. Yhtenä yönä kuningas päättää valepuvussa lähteä kaupungille, kansan pariin, kuulemaan mitä juorutaan ja elämään hetken tavallista elämää.
Hän nauttii olutta tavernassa, vehtaa prostituoitujen kanssa ja tietämättään saattaa yhden raskaaksi. Kuningas yrittää juuri ennen aamun sarastusta palata linnaan, mutta vartija ei tunnista kuningasta, eikä päästä häntä sisään.
He käyvät keskustelun;
Vartija: "Toki olet kuningas ja minä Workin herttua, ihmettelen vain miksi me kaksi aatelista, joista toinen toki monarkki olemme tähän aikaan hereillä emmekä linnoissamme nauttimassa viiniä."
Kuningas: "Usko nyt jo hyvänen aika, saat kultaa ja komentoosi oman joukkueen, jos nyt vain päästät minut sisään."
Mutta turhaan, vartija ei usko rääsyihin pukeutunutta kuningasta eikä päästä häntä sisään. Lempeä kuningas ei tiedä mitä tekisi ja palaa takaisin tavernaan juomaan olutta. Aamulla kukaan ei tohdi mennä kuninkaan kammariin herättämään häntä.
Samaan aikaan kuninkaan veli on päättänyt murhata kuninkaan ja hiipii tikari kädessä kuninkaan kammariin. Huomatakseen vain, että sänky on tyhjä. Samalla huoneeseen ryntää lakeijat kertomaan, että Norja on hyökkäämässä, sotalaivoja on nähty rannalla ja mitä nyt pitäisi tehdä. Kuninkaan veli ei tiedä, hädissään juokseen kuningattaren luokse ja kysyy neuvoa. Kuningatar ohjeistaa ja ohjeet ovat erinomaiset. Kuninkaan joukot lyövät Norjalaiset ja kaikki ylistävät "väärää" kuningasta nyt. Kuningatar ei huomaa eroa ja avaa sylinsä "väärälle" kuninkaalle ja tulee raskaaksi. Väärällä kuninkaalla on täysi työ esittää kuningasta sekä itseään, on monta kertaa ollut lähellä, ettei hän paljastu.
- - -
In fair Albion, where we lay our scene, there reigneth a gentle and kindly king,
who hath a twin brother, born six minutes hence,
yet grievously embitter’d by want of true power and the love of the people.
The queen, despite the moon’s many courses, hath not borne an heir to the crown.
One night, in cloak of mean estate, the good king stealeth forth from his lofty halls,
to walk amongst his subjects,
to drink of their ale, to hear their murmurs and whispers,
aye, to taste of life unshackled by sceptre and throne.
In a tavern dim he quaffs the foaming cup,
sports with women of the night,
and—unwitting—plants the seed of future strife.
As dawn peepeth o’er the eastern hills,
he hastens to the castle gate,
yet the watchman, knowing him not in his humble guise,
bars the way.
Watchman:
“Thou art the king MacBook, say’st thou?
Then I am Duke of Work, and marvel why we twain,
being noblemen both, and one a monarch,
should stand abroad in darkness,
and not within our halls quaffing wine.”
King:
“By my crown, man, believe me!
Thou shalt have gold, and a band of men to serve thy will,
if but thou lett’st me pass.”
But the guard, swayed not by bribes nor oaths,
shutteth the gate.
Thus the king, bereft of remedy, returneth to his ale.
Meanwhile, within the silent chamber,
none dare wake their sovereign.
The king’s brother, with dagger keen and heart of treachery,
creepeth to the royal bed—
but lo! the sheets lie empty.
Ere he may ponder, servants burst in with tidings dire:
The Norsemen’s sails gleam on the shore!
What counsel, what command?
In fear and folly, he runneth to the queen.
She speaketh wisely, her plan most shrewd.
The armies prevail, the Norse are smitten,
and all hail the brother as the saviour of the realm.
The queen, not knowing the change,
giveth him her heart and her bed—
and from their union, a child is sown.
Näytelmän toinen puolikas on erilainen, tässä tiivistelmä siitä, se on jaettu nyt kohtauksiin.
Scene 1 – The Drunken Throne
-
Väärä kuningas pitää ensimmäisen hovipuheensa, mutta on niin humalassa, että unohtaa oman nimensä puolivälissä, kutsuu itseään omalla nimellään, ei oikean kuninkaan nimellä.
-
Kuningatar kuiskailee ohjeita, mutta hänkin on jo hieman päihtynyt voitonjuhlasta.
-
Vartija, joka alussa ei päästänyt oikeaa kuningasta sisään, palkitaan virheestään ja ylennetään.
-
Tunnelma on lämmin ja yleisö nauraa, mutta taustalla joku sivuhahmo pudottaa lautasen ja koko sali jää hetkeksi hiljaiseksi – pieni ennakkovaroitus tulevasta.
Scene 2 – The First Wrong Death
-
Väärä kuningas saa väärän tiedon, että joku “Work” on petturi.
-
Hän sekoittaa sen ylennetyn Vartijan paljon viljeltyyn vitsiin (“Duke of Work”) ja käskee tämän teloitettavaksi.
-
Teloitus on ylilyöty: miekka läpi viinileilin, viini roiskuu kuin veri, sitten oikeaa verta, kaikki sekoittuu.
-
Yleisö nauraa ja ällistyy yhtä aikaa.
Scene 1 – Tavern Massacre
-
Oikea kuningas yrittää koota tukijoita tavernaan.
-
Yksi humalainen asiakkaista huutaa “Long live the king!” tarkoittaen väärää kuningasta.
-
Oikea kuningas suuttuu ja aloittaa tappelun, joka eskaloituu täydeksi joukkotappeluksi, jossa puolet sivuhahmoista kuolee täysin satunnaisilla tavoilla (lyönti viululla, kuolema oluttynnyriin tukehtuen). Kuninkaalla on hirveä morkkis tästä.
Scene 2 – The Queen’s Turn
-
Kuningatar, joka tähän asti on ollut terävä ja hallittu, murhaa kaksi hoviaatelista vain siksi, että he katsoivat häntä väärinpäin juhlapöydässä.
-
Murhat tehdään dramaattisesti: toinen kaatuu koko juhlapöydän päälle, toinen putoaa parvekkeelta ja vielä ehtii huutaa “Eihän tässä ole mitään järkeä!”
Scene 3 – Mistaken Assassins
-
Väärä kuningas lähtee yöllä valepuvussa kaupungille kuullakseen mitä tavalliset ihmiset miettivät, huomaan onnekseen ajoissa tavernassa olevan oikean kuninkaan, palaa äkkiä linnaan ja lähettää salamurhaajat tappamaan oikean kuninkaan.
-
Salamurhaajat löytävät väärän miehen, joka sattuu pukeutuneen saman värisellä viitalla. Samalla oikea kuningas tajuaa, että on pakko ryhtyä toimiin tosissaan eikä vastuuta voi enää paeta oluen äärellä
-
Murha on hidastettu ja ylidramaattinen, veri lentää yleisön päälle.
Scene 1 – The Reunion That Fails
-
Oikea ja väärä kuningas kohtaavat vihdoin taistelussa.
-
Ennen kuin kumpikaan ehtii lyödä, sivuhahmo kompastuu, miekka lentää kaaressa ja iskeytyy väärän kuninkaan rintaan.
-
Oikea kuningas jää hämmästyneenä seisomaan: “I… won?”
Scene 2 – The Queen’s Last Stand
-
Kuningatar yrittää ottaa vallan, mutta liukastuu verivanaan ja kaatuu miekkaansa.
-
Kuolee dramaattisesti mutta täysin naurettavalla asennolla.
Scene 3 – The Empty Throne
-
Oikea kuningas istuu veristen raunioiden keskellä.
Ympärillä pelkkiä ruumiita, kruunu kädessä, hän mutisee viimeisen monologinsa:
-
Valot sammuvat, ja viimeinen ääni on moottorisahan ääni sekä jostain kaukaa kaikuva “Thud!” ja veren roiskumista – kuin joku olisi vielä kuollut sattumalta pimeässä kulissien takana lavasteissa.
ACT V, SCENE 3 – The Empty Throne
The stage is littered with bodies. Blood and wine mingle on the floor. KING MACBOOK sits slumped upon the throne, crown in one hand, tankard in the other (empty).KING MACBOOK
(looking about)
Lo… behold, the banquet is ended,
and the guests… are most discourteously still.
Their cups spill crimson on the floor,
their tongues wag no more but hang in speechless awe.(turns to audience)
And you! Yes, you in the shadows,
chewing your sugared almonds and whispering to your neighbour—
Did you laugh, when my good guard was struck down
for telling the wrong joke?
Did you clap when the minstrel’s head rolled
across the tavern floor like a drunken turnip?
Think ye the jest was theirs alone? Nay—
’twas your sport as well, sweet voyeurs of doom.(stands, staggering, pointing into the crowd)
For every cheer you gave, a fool was crowned;
for every gasp, a throat was cut—
and not once did you rise to cry “Enough!”
Oh, we have all supp’d from the same poisoned cup,
and lo, the draught was rich with mirth and murder both.(voice dropping, almost confessional)
There is no kingdom left to rule,
no court to charm, no queen to warm my bed.
Only the echo of your laughter remains…
and it stinks of guilt.(puts crown on crookedly, stares dead into the audience, almost smiling)
There is something rotten… in the state of our minds.He smashes the crown to the floor; lights snap to black.
A single, deafening, out-of-place chainsaw rev roars through the theatre as the curtain drops.
