Anteeksi, että aiempi tarina oli liian todellinen. Tässä on täysin kuvitteellinen tarina:
Energian transmutaatio kiehtoi unohdetun neron mieltä. Hän halusi kuun valon vangita ja lopulta vuosikymmenten yritysten ja erehdysten jälkeen hän siinä myös onnistui. Ja siinä se oli, monimutkaisen ja -kerroksisen akvaarion sisällä nesteessä leijaili säteilyn essentia. Sitä oli kaunis katsella, se vangitsi näkijänsä. Se herätti toivoa jostain paremmasta mikä olisi tämän maailman tuolla puolen. Tämän katsominen paransi, se jopa nuorensi neroa parilla vuosikymmennellä mikä herätti kaupungissa ihmetystä niiden parissa, jotka neron tunsivat. Pitkään nero sai olla rauhassa, mutta niinhän siinä käy, että juorut alkoivat levitä. Kaikista eniten huomiota herätti huhu siitä, että nero on keksinyt nuorentavan voiteen ja vaikka hän järjestelmällisesti torjui kaikki kyselyt ja utelut niin lopulta nämä juorut kantautuivat salaseura Yakshin Legioonan luokse. Ja he päättivät ottaa tarkemmin selvää asiasta.
Nero itse huomasi, että asiat olivat muuttumassa. Pihalla oli alkanut kukkimaan rusotemppelipuu ensimmäistä kertaa vuosiin.
Ja sitten eräänä iltana akvaariossa oleva valo tuntui reagoivan neron ajatuksiin. Se muutti muotoaan ja sen lähettämästä valosta tuli jotenkin hauraampaa.
Kun viikkojen jälkeen tuosta neron mökkiin murtauduttiin niin sieltä ei löydetty neroa eikä tätä haaveiden lailla hehkuvaa valoa. Akvaario oli, mutta täysin tyhjänä. Muistiinpanot lähtivät murtautujien matkaan, mutta niistä tuskin olisi iloa kenellekään kovin nopeasti, siksi monimutkaiset, sekavat ja käsinkirjoitetut ne olivat.
Veikkaan, että meidän todellisuutemme ulottuvuudet eivät olleet enää kahlitsemassa neroamme vaan hän oli lähtenyt pakoon tuolle puolen tätä kaikkea. Valo oppaanaan hän matkaisi jonnekin missä keksintönsä saisi olla turvassa.
Kului vuosia ja Yakshin Legioona sai varastamansa muistiinpanot järjestykseen ja pääsi aloittamaan kokeet niiden pohjalta.
