5/31/2008

Sä olet ainoa...

Tai siis sä luulet olevas ainoa. Perustelen kohta miksi näin ei ole, koska ensiksi pohjustan hieman mistä tämän kertainen diet-no sugar-rage kumpuaa.

Päihteet, pääasiassa alkoholi. Hillitön halu (itsellänikin) juoda kuuppa jumiin ja vintti pimeäksi. Aivan tolkuton halu repiä nousuhumalasta kaikki irti mikä revittävissä on. Mutta se on vain alkua. Päämäärä on syvässä koomassa, siinä että kaatuilee ja siinä että näkökenttä samenee.

Ja näin on kaikilla muillakin, yksi miljoonasta osaa juoda niin, ettei se menisi liian pitkälle. Koska kukaan ei halua jättää leikkiä kesken. Sitä leikkiä missä hetkeksi unohtaa, että on väärän ihmisen kanssa parisuhteessa ja sitä että ikinään lapsuuden haaveet ei toteutuneet ja työpaikkakin on ihan perseestä vaikka se menettelee jos sitä ei ajattele...

Siksi on kiva nollata.

Nollata omanarvontunto.

Nollata muistot.

Nollata suunnitelmat.

Ainoa pienenpieni, ihan pikkiriikkinen, suorastaan mitätön pölyhippunen, siis lähes merkityksetön miinuspuoli humalassa on muut ihmiset. No juomalla kotona yksin viinaa pystyy tämänkin välttämään, mutta jos joskus eksyy ulos maailmalle juopottelemaan niin silloin melko varmasti törmää muihin.

Ja nimenomaan törmää.

Ajautuu henkiselle törmäyskurssille. Ja tämä johtuu juuri siitä, että humalassa nuo muutkin ovat ja humalassa ihminen kuvittelee itsestään liikoja ja jokainen luulee olevansa ainoa paskiainen maanpäällä. Eihän siitä voi seurata muuta kuin kunnon good ol' mexican stand-off...

Ja tosiaan, muiden olisi hyvä muistaa, etteivät he ole ainoita tunnevammaisia idiootteja liikenteessä. Minäkin olen siellä.

Ei kommentteja:

Where is our social equality?

Helppoa on konvertoida koneella kirjoitettu dokumentti PDF-muotoon. Helpompaa on konvertoida mielenterveysongelmat taiteeksi. Helpointa on k...