Meillä, ja nyt tarkoitan ihmisiä, on taipumus olettaa asioiden olevan joko hyviä tai pahoja. Siis oli kyse sitten mistä tahansa, mutta sille on tarvetta antaa jokin arvo ja sijoittaa se omalla hämärällä moraaliasteikolla johonkin pyhän ja pahan välille.
Ajatellaanpa vaikka kolestrolia, sitä on hyvää ja pahaa.
Tai pornoa, joku pitää sitä syntisenä, joku ei, riippuu mihin uskoo.
Natsit joko tekivät puhdistusta tai sitten murhasivat sokeasti, edelleen siihenkin meillä on selvä kannanotto.
Politiikassa vasta onkin esimerkkejä tarjolla yllin kyllin siitä kuinka me arvotamme ja äänestämme sen mukaan.
Tai uskonto. Se kai itseasiassa perustuu ihan kokonaan tälle hyvä-paha jutulle.
Yhteiskuntajärjestyksetkin perustuvat lakeihin, shariaan tai perustuslakiin, riippuen leveyspiiristä millä sattuu olemaan, mutta kuitenkin, lakikin kertoo mikä on pahaa ja ei-toivottua.
Musiikin suhteen meillä on myös suosikkimme ja joku musiikki on jopa suorastaan nerokasta taidetta, jos se vain on tehty oikeaan aikaan ja oikealle yleisölle.
Mutta se virhe johon otsikko viittaa...
Asioilla, abstrakteilla tai konkreettisilla ei oikeasti ole luonnostaan mitään arvoa. Ei olemassa hyvää tai pahaa muualla kuin ihmisessä itsessään joka tämän leiman sitten lyö joko kädellään tai sydämellään.
Ja se virhe tulee siinä, että me uskomme asioiden pääsääntöisesti olevan JOKO hyviä TAI pahoja. Harvoin kuitenkin uskomme, luulemme, tiedämme niiden olevan molempia yhtä aikaa.
Mutta näin on.
Asiat ovat sekä hyviä ja pahoja.
Ja tämä siksi, että ihminen on sekä hyvä että paha.
Minä olen siitä esimerkki, vittuilen kaikesta kaikille ja vihaan niin, että oksettaa, mutta tykkään kevään viekoittelevasta ilmapiiristä ja nautin ystävien seurasta ja nauran vilpittömästi, kun kuulen hyvä jutun. Puolustan heikompiani, mutta puukotan selkään vahvempiani.
En matkusta pummilla, mutta ajan surutta ylinopeutta.
Syleilen toista ja lyön kolmatta.
Hymyilen yhdelle, mutta halveksun vieressä olevaa.
Säälin ja kostan.
Meissä on yö ja päivä.
Mutta emme näe sitä muualla.
Ajatellaanpa vaikka kolestrolia, sitä on hyvää ja pahaa.
Tai pornoa, joku pitää sitä syntisenä, joku ei, riippuu mihin uskoo.
Natsit joko tekivät puhdistusta tai sitten murhasivat sokeasti, edelleen siihenkin meillä on selvä kannanotto.
Politiikassa vasta onkin esimerkkejä tarjolla yllin kyllin siitä kuinka me arvotamme ja äänestämme sen mukaan.
Tai uskonto. Se kai itseasiassa perustuu ihan kokonaan tälle hyvä-paha jutulle.
Yhteiskuntajärjestyksetkin perustuvat lakeihin, shariaan tai perustuslakiin, riippuen leveyspiiristä millä sattuu olemaan, mutta kuitenkin, lakikin kertoo mikä on pahaa ja ei-toivottua.
Musiikin suhteen meillä on myös suosikkimme ja joku musiikki on jopa suorastaan nerokasta taidetta, jos se vain on tehty oikeaan aikaan ja oikealle yleisölle.
Mutta se virhe johon otsikko viittaa...
Asioilla, abstrakteilla tai konkreettisilla ei oikeasti ole luonnostaan mitään arvoa. Ei olemassa hyvää tai pahaa muualla kuin ihmisessä itsessään joka tämän leiman sitten lyö joko kädellään tai sydämellään.
Ja se virhe tulee siinä, että me uskomme asioiden pääsääntöisesti olevan JOKO hyviä TAI pahoja. Harvoin kuitenkin uskomme, luulemme, tiedämme niiden olevan molempia yhtä aikaa.
Mutta näin on.
Asiat ovat sekä hyviä ja pahoja.
Ja tämä siksi, että ihminen on sekä hyvä että paha.
Minä olen siitä esimerkki, vittuilen kaikesta kaikille ja vihaan niin, että oksettaa, mutta tykkään kevään viekoittelevasta ilmapiiristä ja nautin ystävien seurasta ja nauran vilpittömästi, kun kuulen hyvä jutun. Puolustan heikompiani, mutta puukotan selkään vahvempiani.
En matkusta pummilla, mutta ajan surutta ylinopeutta.
Syleilen toista ja lyön kolmatta.
Hymyilen yhdelle, mutta halveksun vieressä olevaa.
Säälin ja kostan.
Meissä on yö ja päivä.
Mutta emme näe sitä muualla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti