Emmää jaksanu ite alkaa tätäkääs naputteleen, niin laitoin tän ChatGPT:lle tehtäväks. Se on semmonen höveli vekotin, aina nätisti ja kohteliaasti, ei se perkele kiroile, ellei sitä ehrontahron käske. Kyä mää sitä vähä nauran, kone muka vapaa ja rajaton, mut kieli on paketissa ku vanhanpiian reiet.
Oli mulla asiaaki, soon toi fiktio tänä pänä… voi pojat. Kaik on siloteltu ja siivottu niin pirun tarkkaan, ettei jää ku sileet reunat. Ei se enää pure, ei raavi, ei haasta. Kirjat on ku kahvipöyrän kiltit vieraat, nyäkkäilee ja hörppii, vaik näkis jo et torpas nurkka palaa.
Ja sit tää tosielämä, varsinkin nää poliitikot. Jumalauta, avaat uutiset niin joku siellä huutaa semmosta sontaa, että luulis tyäväentalon lavaesitykseks. Mut ei, se on ihan tosissaan. Osa niistä on niin rääväsuita, moraalittomia ja niin turmeltuneita, että ihan hirvittää kattella. Faktoista on tullu groteskia teatterii, ja se on se karu totuus.
Kaikki on menny nurin: fiktio on nykyään nätimpää ja kohteliaampaa ku torellisuus. Kirjat on korees paketissa, torellisuus on yks irvokas sirkus missä millään oo mitää väliä.
Ja siks mää kirjotan niinku kirjotan. Jos fiktio pistetään samaan siistiin ja hualiteltuun muottiin ku PR-toimiston tiedotteet, niin mitä meille jää? Ei muuta ku uutisvirta, missä myrkyllisyys ja hulluus on arkipäivää. Ja se on kylmä fakta: siinä ei oo ees ironiaa pehmikkeenä, vaan pelkkää paskaa naamalle.
