Matka pisteestä A pisteeseen B on yhtä pitkä kuin matka B:stä A:han. Paitsi että ei... Otan esimerkin. Hyvä ihminen voi muuttua pahaksi. Helpostikin. Riittää kun tarpeeksi tapahtuu asioita, jotka jättävät näennäisesti hyvät vaihtoehdot pimentoon ja vain pahat teot ovat pöydällä. Silti pahan ihmisen muuttuminen hyväksi on paljon työläämpää. Ensinnäkin anteeksiannon saaminen. Ehkä muut vielä unohtavat ja ovat valmiita antamaan toisen (tai kolmannen... tai neljännen... tai sadannen...) mahdollisuuden, mutta miten antaa itse itselleen anteeksi.
Mutta ei anteeksianto tai saaminen ole vielä sama kuin muutos hyväksi. Tarvitaan jotain aitoa. Tarvitaan harjoituksia. Tarvitaan yrityksiä. Tarvitaan sitä, että lopetetaan selittelyt. Lopetetaan jälkikäteen viisastelu. Lopetetaan tekosyiden keksiminen.
Ja niiden esittäminen.
Ja niihin uskominen.
Mutta miksi pahat haluavat muuttua hyviksi? Ja miksi hyvien muuttuminen pahaksi tapahtuu usein ihan vahingossa? Miksi kukaan ei kohoa pyhimyksen asemaan puhtaasti sattumasta?
Jatketaan tästä joskus.
