Kahden maailman välissä.
Siinä on pisteeni.
En kuulu kumpaankaan, mutta tiedän molemmista jotakin.
Ymmärrän niitä, jotka kuuluvat jompaan kumpaan noista.
Toisinaan tunnen jopa sympatiaa jotain satunnaista kohtaan.
Kaipaan toiseen, mutta en pääse sinne.
Olen juuriltani toisesta, mutta sinne en ole tervetullut.
Olen väärään aikaan oikeassa paikassa.
Kauttani kulkee tieto, olen kuin solun pinta, joka hengittää ja pitää koko ruumiin elossa.
Tässä käy hyvin, jos nuo maailmat erkanevat tulevaisuudessa, sillä silloin elintilani kasvaa.
Mutta tässä käy huonosti, jos nuo maailmat itsessään kasvavat ja pikku hiljaa pusertuvat toisiaan vasten ja samalla tukehduttavat minut.
Riipun löyhästi hirressä, riippuisitko kanssani?
