Helvetinhelvetinhelvetti! Elämä on yhtä väärien valintojen välissä olevaa odottelua ja kaaosta kaiken tietämättömyyden ja ehei, mä en aio selitellä nyt ja analysoida tunteitani, mitä saatanan hyötyä siitä on koskaan ollut, vaikka onhan se niiin vitun näppärää pukea sanoiksi kaikki se herkkä ja hauras mitä tulehtunut sekä mätä sydämeni pitää sisällään, vittu mä olen käärme, katkera, anteeksiantamaton pikkusieluinen ja ennen kaikkea itsekäs/itsekeskeinen/
itseriittoinen/itserakas paskiainen ja joka sukurutsaa omaa sieluaan tauotta seitsemänä päivänä viikossa kaksikymmentäneljätuntia vuorokaudessa! Mä olen menetettyjen mahdollisuuksien mies. Mä olen mestari päästämään käsistäni kaikki ne pienet ja isot lahjat joita kohtalo mulle tarjoaa hyvää hyvyyttään, vaikka en mä mitään ansaitsisi. Miksi mä roikun pienillä kynsilläni kiinni tässä kurjuudessa??? Miksi mä pidän yllä kulissia jostain ihanasta unelmasta joka viimeset vittu viistoista vuotta on varmaan jo muka ollut ihan tossa nurkan takana??? Mä en kaipaa keneltäkään vastauksia, koska kaikkien vastaukset on ihan yhtä huonoja kuin mun vastaukset. Mä tarvitsen realismia. Mä kaipaan tosiasioiden myöntämistä. Syy miksi mä tätä kirjoitan on mun omassa päässä joka on ahdas. Se on täynnä vitun täydellistä minua itseäni ja ah, on niin groovea kiroilla ja sillä tehostaa omaa sanomaa vaikka se on ihan sitä samaa tyhjän tynnyrin kolistelua kuin kaikki muukin mitä mä teen on. Mutta sähän olet ihastuttava ja sähän olet tarpeellinen ja sullehan voi sanoa asioita kaunistelematta. Äläkä tulkitse väärin mua nyt, mä en ole kiihtynyt enkä vahvassa mentaalisessa tilassa.

Mä olen tyyni.

Mä olen jäätynyt lampi, kaukana myrskyn kourissa raivoavasta valtamerestä.

Rakkaudella, Ash