Hiukset hopean harmaat vaikka nuori onkin. Asu ei muistuta oikeaa avaruusmatkaajan pukua, ennemminkin se näyttää halvalta puvulta 60-luvun scifisarjasta. Aluskaan ei vakuuttaisi edes kosmonauttia, mutta silti se on hyvin pitänyt pintansa lukemattomissa seikkailuissa. Alumiininen avaruuspoika on vähän surullinen. Ei siksi, että jotain olisi tapahtunut vaan siksi, että se on hänen luonteensa.
Ehkä syynä ovat ne lukemattomat tunnit ja päivät jotka hän on viettänyt yksin ohjaamossa ja katsellut ympäröivää avaruutta. Mustaan syliinsä kietovaa ääretöntä avaruutta. Kukaan ei tiedä mistä hän tulee ja missä on hänen oikea kotinsa.
Ja jokapaikassa tuo Alumiininen avaruuspoika otetaan vastaan, koska hän on aina valmis auttamaan meitä. Hän ei ole varsinaisesti sankari, mutta hän on halukas pitämään meidän puolia ja kuuntelemaan meitä murheissamme.
Ei hän aina edes osaa tai pysty auttamaan, mutta monista hänet erottaa se, että hän yrittää auttaa. Siinä hän eroaa oikeista sankareista; hän ei tee sitä velvollisuudentunteesta vaan vilpittömästä halusta.
Sitten taas tulee aika kun hänelle ei enää löydykään paikkaa luotamme tai sitten voi olla, että häntä jo kutsutaan muualle, mutta yhtä kaikki hänen mentävä on. Ilman jäähyväisiä hän kiipeää alukseensa ja nopeasti lennähtää pois paikalta.
Hänen silmiään emme silti unohda.
Ehkä syynä ovat ne lukemattomat tunnit ja päivät jotka hän on viettänyt yksin ohjaamossa ja katsellut ympäröivää avaruutta. Mustaan syliinsä kietovaa ääretöntä avaruutta. Kukaan ei tiedä mistä hän tulee ja missä on hänen oikea kotinsa.
Ja jokapaikassa tuo Alumiininen avaruuspoika otetaan vastaan, koska hän on aina valmis auttamaan meitä. Hän ei ole varsinaisesti sankari, mutta hän on halukas pitämään meidän puolia ja kuuntelemaan meitä murheissamme.
Ei hän aina edes osaa tai pysty auttamaan, mutta monista hänet erottaa se, että hän yrittää auttaa. Siinä hän eroaa oikeista sankareista; hän ei tee sitä velvollisuudentunteesta vaan vilpittömästä halusta.
Sitten taas tulee aika kun hänelle ei enää löydykään paikkaa luotamme tai sitten voi olla, että häntä jo kutsutaan muualle, mutta yhtä kaikki hänen mentävä on. Ilman jäähyväisiä hän kiipeää alukseensa ja nopeasti lennähtää pois paikalta.
Hänen silmiään emme silti unohda.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti