As if we were descending into a forgotten basement of the psyche

Sometimes looking at you hurts more than a bullet in the stomach

-Koomikon päiväkirja, osa 138- 

En ole nukkunut kolmeen yöhön. En siksi, että olisi kiire odottaa jonkun ihmeen tapahtumista. Ei ole.
Olen vain tuijottanut kattoon ja odottanut, että se romahtaa.
Tänään join aamulla viskiä, koska kahvi ei enää potki. Kahvi on vitsi, jonka kaikki ovat jo kuulleet.

Kävin kioskilla ja kotikadulla oli sama roska kuin eilen. Sama koira, joka ei katso ketään silmiin. Sama tyyppi, joka lupaa maksaa huomenna.
Ostin savukkeita, koska tarvitsen tupakkaa muistuttamaan, että hengitän vielä.

Minulla on käsittämätön määrä velkoja, mutta vain yksi takki, jonka hihat haisee sateelta ja vanhalta ullakolta. 

Jatkan matkaani, ehdin klubille vielä hyvissä ajoin.

Lavalle on kaksi minuuttia. En tiedä vituttaako enemmän se, että minun pitää naurattaa heidät vai se, että he luulevat maksavansa siitä jotain muuta kuin oman unohduksensa.

Jos tämä olisi viimeinen ilta, en sanoisi kenellekään mitään. Jättäisin lasin puolilleen ja menisin ulos.

Ulkona on aina vähän kylmempää kuin pitäisi.

Mikrofoni on tahmea. En halua tietää miksi.
Käännän sitä kädessä kuin raskasta avainta, joka ei sovi mihinkään lukkoon.

Salissa on ehkä kaksikymmentä ihmistä. Osa katsoo minua kuin olisin rotta, joka on kiivennyt heidän ruokapöydälleen.
Loput katsovat drinkkejään, kuin ne osaisivat kertoa jotain parempaa tarinaa kuin minä. Ja tavallaan se on totta - ainakin minulle, vaihtaisin osia koska tahansa heidän kanssaan.

Aloitan jutun, jonka olen kertonut sata kertaa. Se tulee ulos väärin, mutta kukaan ei huomaa, koska kukaan ei odottanut sen olevan oikein.
Naurahtavat kohteliaasti. Se ei ole voitto, mutta ei se ole tappiokaan.

Näen takarivissä naisen, joka ei naura. Hän pitelee lasiaan kahdella kädellä, kuin se olisi viimeinen lämmin asia tässä kaupungissa. Kerron seuraavan jutun vain hänelle, vaikka hän ei tiedä sitä. Hän ei vieläkään naura, mutta nostaa lasin huulilleen ja katsoo suoraan minuun.
Se on tarpeeksi.

Vitsailen kunnes ajantajuni katoaa. Yhtäkkiä applodit tulevat kuin myöhässä oleva sade. Kylmä, nopea, ohimenevä.
Mikrofoni napsahtaa telineeseen ja kävelen pois kuin en olisi ollut siellä lainkaan.

Takahuoneessa joku kysyy: ”Miten meni?” 

Vastaan: ”Kuin olis sylkäissy verta ja huomannu sen olevan puhtain asia elämässä.”

 - - -

Keikka on ohi, mutta jalat eivät tiedä sitä.
Ne kuljettavat minut kadulle, jossa märkä asfaltti heijastaa valot kuin huonon muistin: vääristyneinä, venyneinä, liian kirkkaina.

Kävelen ohi baarin, jossa soitetaan jotain biisiä, jota en tunnista. Se voisi olla rakkauslaulu tai tappouhkaus — tässä kaupungissa ne kuulostavat samalta.
Joku huutaa nimeäni, mutta ääni on liian matala ollakseen ystävä ja liian iloinen ollakseen vihollinen. En käänny.

Käännyn sivukadulle, ja siellä hän on. Se nainen takarivistä. Hän nuorempi kuin mitä luulin ja jopa aavistuksen kauniimpi. ”Se oli hyvä juttu”, hän sanoo.
”Mikä?” kysyn.
”Se minkä kerroit minulle. Sinä kerroit sen minulle, eikö?”
En vastaa. Kävelen lähemmäs. Hänen henkensä haisee sitruunalta ja valheilta.

Keskustelu ei ole keskustelu, se on kaksi ihmistä seisomassa liian lähellä, ja hetken päästä me kävelemme samaan suuntaan.
Hotellihuoneessa verhot ovat auki. Kadunvalo tekee varjoista pitkiä ja kasvoista tuntemattomia.
Emme kysy nimiä. Nimet tekevät kaikesta virallista, ja tämä on kaikkea muuta.

Aamulla seuranani on vain lasi on pöydällä, vettä puolillaan. Hän on poissa.
Jäljellä on vain muutama sana, huulipunalla peiliin kirjoitettuna:
”Älä kerro sitä juttua enää.”

- - -

 

 

 

A decent karma

 Maailmassa on ihmisiä. Ehkä turha sanoa, että maailmassa - koska ei ihmisiä ole muuallakaan. Joka tapauksessa on siis ihmisiä, jotka ovat pahoja ja heillä menee hyvin. Ja on hyviä ihmisiä, joilla on asiat pahasti. Ja joskus - usein - toisinaan - silloin tällöin ainakin hyvät ihmiset syyttävät olosuhteita, kun pitäisi ottaa itse vastuu valinnoistaan. Mutta - tärkeä mutta - on tilanteita, kun hyvät ihmiset hakkaavat päätään seinään ja soimaavat itseään, vaikka oikeasti vika on ympärillä olevissa asioissa. Elämästä tekee vaikean, erityisesti niille joilla menee huonosti se, että milloin sitä tietää, että pitää syyttää kortteja, jotka on saanut ja milloin olisi aika ryhdistäytyä, rikkoa kaava ja alkaa tekemään asioita jatkossa paremmin, jotta ei menisi huonosti. 

Kohtalo ja sattuma pukeutuvat samanlaisiin kaapuihin. Elämä on yhtä nuorallatanssijan päällä tasapainottelua. Ja joskus se akrobaatti alapuolella horjahtaa ja sitten sitä kaatuu jommalla kummalle puolelle, alla odottaa syvyys ilman turvaverkkoa. Voi olla, että pohjalla pehmuste tai voi olla, että siellä on ivalliset piikit odottamassa, että voi uppoutua taas yhden henkilön lihaan, aina luuta myöten. 

Ja voihan olla, että sitä haluaisi, että menee paremmin, edes kelvollisesti, mutta riippuvuus omasta uhrina olemisesta on liian suuri. Se on houkuttelevaa, kun voi todeta olevansa hyvä ihminen, jolla on päivänkirjan joka sivulla vain vastoinkäymisiä. Sitä voi jopa kokea, että ansaitsee sen kaiken pahan mitä tarjottimella tuodaan elämän buffetpöydästä eteen.  

Kysy siis itseltäsi:

-Mikä sinä olet? Mitä sinä olet tehnyt?

 

Quite a wonder thing

 Vuosien ajan radion merisää oli lähettänyt kryptattua viestiä. Ja tämä oli mennyt kaikilta ohi. Tai no, ei aivan kaikilta. Oli nimittäin yksi taho, joka nappasi talteen jokaisen ohjeen ja tavoitteen mitä tuolla kanavalla annettiin. Ja näin oli toki tarkoituskin. Joka tapauksessa se oli hassua näin jälkeenpäin ajatellen. Kaikki oli silmiemme edessä, tai no tässä tapauksessa korviemme kuultavana koko tuon ajan. Mutta niin taiten oli salattu sanoma, että se pääsi livahtamaan ohitsemme. 

Mutta on se myös sääli. Ehkä olisimme voineet tehdä jotain. Ainakin hieman pienentää vahinkoja tai säästää jonkun hengen edes.

-"Heittäkää pois kaikki taulukot!" 

Ja muistakaa, että voimme manata vielä kirkkomaanväkeä keskuuteemme, jos emme muuten pärjää. Tiedättehän nuo, hieman hitaat ja järkipuheelle immuunit vaeltajat. Nuo raajoistaan kylmät ja katseeltaan tyhjät. Nuo joiden ruumiinaukoista matoja varisee maahan ja joiden luiden päältä alkaa liha mätänemään. 

For years, the maritime weather report on the radio had been sending out an encrypted message. And this had gone unnoticed by everyone.
Well—almost everyone. There was, in fact, one party that caught every single instruction and objective transmitted on that frequency. Which, of course, had been the whole point.

Looking back, it’s funny to think about. The whole thing had been right there in front of our eyes—or in this case, our ears—the entire time. Yet the message had been so cleverly hidden that it slipped right past us.

But it’s also a shame. Maybe we could have done something. At least reduced the damage a little, or saved someone’s life.

-"Throw away all the charts!"

And remember—we can still summon the graveyard folk into our midst if we can’t manage otherwise. You know the type: slow-moving, immune to reason, cold to the touch. The ones whose body openings spill worms onto the ground and whose flesh begins to rot away from the bone.

 

 

A king nam’d MacBook? Next thou’lt tell me the Duke of Mouse is thy cousin!

Synopsis näytelmän ensimmäisestä puolikkaasta: 

Lempeä ja hyvä sydäminen kuningas, hänellä on kaksoisveli, kuusi minuuttia nuorempi. Veli on katkera, koska hän on vailla todellista valtaa ja ihailua. Kuningatar ei ole onnistunut synnyttämään jälkeläistä kuninkaalle. Yhtenä yönä kuningas päättää valepuvussa lähteä kaupungille, kansan pariin, kuulemaan mitä juorutaan ja elämään hetken tavallista elämää. 

Hän nauttii olutta tavernassa, vehtaa prostituoitujen kanssa ja tietämättään saattaa yhden raskaaksi. Kuningas yrittää juuri ennen aamun sarastusta palata linnaan, mutta vartija ei tunnista kuningasta, eikä päästä häntä sisään. 

He käyvät keskustelun; 

Vartija: "Toki olet kuningas ja minä Workin herttua, ihmettelen vain miksi me kaksi aatelista, joista toinen toki monarkki olemme tähän aikaan hereillä emmekä linnoissamme nauttimassa viiniä." 

Kuningas: "Usko nyt jo hyvänen aika, saat kultaa ja komentoosi oman joukkueen, jos nyt vain päästät minut sisään." 

Mutta turhaan, vartija ei usko rääsyihin pukeutunutta kuningasta eikä päästä häntä sisään. Lempeä kuningas ei tiedä mitä tekisi ja palaa takaisin tavernaan juomaan olutta. Aamulla kukaan ei tohdi mennä kuninkaan kammariin herättämään häntä. 

Samaan aikaan kuninkaan veli on päättänyt murhata kuninkaan ja hiipii tikari kädessä kuninkaan kammariin. Huomatakseen vain, että sänky on tyhjä. Samalla huoneeseen ryntää lakeijat kertomaan, että Norja on hyökkäämässä, sotalaivoja on nähty rannalla ja mitä nyt pitäisi tehdä. Kuninkaan veli ei tiedä, hädissään juokseen kuningattaren luokse ja kysyy neuvoa. Kuningatar ohjeistaa ja ohjeet ovat erinomaiset. Kuninkaan joukot lyövät Norjalaiset ja kaikki ylistävät "väärää" kuningasta nyt. Kuningatar ei huomaa eroa ja avaa sylinsä "väärälle" kuninkaalle ja tulee raskaaksi. Väärällä kuninkaalla on täysi työ esittää kuningasta sekä itseään, on monta kertaa ollut lähellä, ettei hän paljastu. 

 - - -

In fair Albion, where we lay our scene, there reigneth a gentle and kindly king,
who hath a twin brother, born six minutes hence,
yet grievously embitter’d by want of true power and the love of the people.
The queen, despite the moon’s many courses, hath not borne an heir to the crown.

One night, in cloak of mean estate, the good king stealeth forth from his lofty halls,
to walk amongst his subjects,
to drink of their ale, to hear their murmurs and whispers,
aye, to taste of life unshackled by sceptre and throne.
In a tavern dim he quaffs the foaming cup,
sports with women of the night,
and—unwitting—plants the seed of future strife.

As dawn peepeth o’er the eastern hills,
he hastens to the castle gate,
yet the watchman, knowing him not in his humble guise,
bars the way.

Watchman:
“Thou art the king MacBook, say’st thou?
Then I am Duke of Work, and marvel why we twain,
being noblemen both, and one a monarch,
should stand abroad in darkness,
and not within our halls quaffing wine.”

King:
“By my crown, man, believe me!
Thou shalt have gold, and a band of men to serve thy will,
if but thou lett’st me pass.”

But the guard, swayed not by bribes nor oaths,
shutteth the gate.
Thus the king, bereft of remedy, returneth to his ale.

Meanwhile, within the silent chamber,
none dare wake their sovereign.
The king’s brother, with dagger keen and heart of treachery,
creepeth to the royal bed—
but lo! the sheets lie empty.
Ere he may ponder, servants burst in with tidings dire:
The Norsemen’s sails gleam on the shore!
What counsel, what command?

In fear and folly, he runneth to the queen.
She speaketh wisely, her plan most shrewd.
The armies prevail, the Norse are smitten,
and all hail the brother as the saviour of the realm.
The queen, not knowing the change,
giveth him her heart and her bed—
and from their union, a child is sown.

 Näytelmän toinen puolikas on erilainen, tässä tiivistelmä siitä, se on jaettu nyt kohtauksiin.

ACT III – “The Crown Grows Heavy”

Scene 1 – The Drunken Throne

• Väärä kuningas pitää ensimmäisen hovipuheensa, mutta on niin humalassa, että unohtaa oman nimensä puolivälissä, kutsuu itseään omalla nimellään, ei oikean kuninkaan nimellä.

• Kuningatar kuiskailee ohjeita, mutta hänkin on jo hieman päihtynyt voitonjuhlasta.

• Vartija, joka alussa ei päästänyt oikeaa kuningasta sisään, palkitaan virheestään ja ylennetään.

• Tunnelma on lämmin ja yleisö nauraa, mutta taustalla joku sivuhahmo pudottaa lautasen ja koko sali jää hetkeksi hiljaiseksi – pieni ennakkovaroitus tulevasta.

Scene 2 – The First Wrong Death

• Väärä kuningas saa väärän tiedon, että joku “Work” on petturi.

• Hän sekoittaa sen ylennetyn Vartijan paljon viljeltyyn vitsiin (“Duke of Work”) ja käskee tämän teloitettavaksi.

• Teloitus on ylilyöty: miekka läpi viinileilin, viini roiskuu kuin veri, sitten oikeaa verta, kaikki sekoittuu.

• Yleisö nauraa ja ällistyy yhtä aikaa.

---

ACT IV – “Blood in the Ale”

Scene 1 – Tavern Massacre

• Oikea kuningas yrittää koota tukijoita tavernaan.

• Yksi humalainen asiakkaista huutaa “Long live the king!” tarkoittaen väärää kuningasta.

• Oikea kuningas suuttuu ja aloittaa tappelun, joka eskaloituu täydeksi joukkotappeluksi, jossa puolet sivuhahmoista kuolee täysin satunnaisilla tavoilla (lyönti viululla, kuolema oluttynnyriin tukehtuen). Kuninkaalla on hirveä morkkis tästä.

Scene 2 – The Queen’s Turn

• Kuningatar, joka tähän asti on ollut terävä ja hallittu, murhaa kaksi hoviaatelista vain siksi, että he katsoivat häntä väärinpäin juhlapöydässä.

• Murhat tehdään dramaattisesti: toinen kaatuu koko juhlapöydän päälle, toinen putoaa parvekkeelta ja vielä ehtii huutaa “Eihän tässä ole mitään järkeä!”

Scene 3 – Mistaken Assassins

• Väärä kuningas lähtee yöllä valepuvussa kaupungille kuullakseen mitä tavalliset ihmiset miettivät, huomaan onnekseen ajoissa tavernassa olevan oikean kuninkaan, palaa äkkiä linnaan ja lähettää salamurhaajat tappamaan oikean kuninkaan.

• Salamurhaajat löytävät väärän miehen, joka sattuu pukeutuneen saman värisellä viitalla. Samalla oikea kuningas tajuaa, että on pakko ryhtyä toimiin tosissaan eikä vastuuta voi enää paeta oluen äärellä

• Murha on hidastettu ja ylidramaattinen, veri lentää yleisön päälle.

---

ACT V – “All the Crowns Fall”

Scene 1 – The Reunion That Fails

• Oikea ja väärä kuningas kohtaavat vihdoin taistelussa.

• Ennen kuin kumpikaan ehtii lyödä, sivuhahmo kompastuu, miekka lentää kaaressa ja iskeytyy väärän kuninkaan rintaan.

• Oikea kuningas jää hämmästyneenä seisomaan: “I… won?”

Scene 2 – The Queen’s Last Stand

• Kuningatar yrittää ottaa vallan, mutta liukastuu verivanaan ja kaatuu miekkaansa.

• Kuolee dramaattisesti mutta täysin naurettavalla asennolla.

Scene 3 – The Empty Throne

• Oikea kuningas istuu veristen raunioiden keskellä.

• Ympärillä pelkkiä ruumiita, kruunu kädessä, hän mutisee viimeisen monologinsa:

• Valot sammuvat, ja viimeinen ääni on moottorisahan ääni sekä jostain kaukaa kaikuva “Thud!” ja veren roiskumista – kuin joku olisi vielä kuollut sattumalta pimeässä kulissien takana lavasteissa.

  ACT V, SCENE 3 – The Empty Throne
  The stage is littered with bodies. Blood and wine mingle on the floor. KING MACBOOK sits slumped upon the throne, crown in one hand, tankard in the other (empty).

  KING MACBOOK
  (looking about)
  Lo… behold, the banquet is ended,
  and the guests… are most discourteously still.
  Their cups spill crimson on the floor,
  their tongues wag no more but hang in speechless awe.

  (turns to audience)
  And you! Yes, you in the shadows,
  chewing your sugared almonds and whispering to your neighbour—
  Did you laugh, when my good guard was struck down
  for telling the wrong joke?
  Did you clap when the minstrel’s head rolled
  across the tavern floor like a drunken turnip?
  Think ye the jest was theirs alone? Nay—
  ’twas your sport as well, sweet voyeurs of doom.

  (stands, staggering, pointing into the crowd)
  For every cheer you gave, a fool was crowned;
  for every gasp, a throat was cut—
  and not once did you rise to cry “Enough!”
  Oh, we have all supp’d from the same poisoned cup,
  and lo, the draught was rich with mirth and murder both.

  (voice dropping, almost confessional)
  There is no kingdom left to rule,
  no court to charm, no queen to warm my bed.
  Only the echo of your laughter remains…
  and it stinks of guilt.

  (puts crown on crookedly, stares dead into the audience, almost smiling)
  There is something rotten… in the state of our minds.

  He smashes the crown to the floor; lights snap to black.
  A single, deafening, out-of-place chainsaw rev roars through the theatre as the curtain drops.

    
  

  
  
  
  
  

 

I'm ready my Lord

 Kirjoitusoppaissa ja kursseilla puhutaan järkyttäviä määriä paskaa. On oikeastaan yksi ja sama mistä kirjoittaa ja miten kirjoittaa. Tärkeintä on tarinan lopetus. Lukijalle pitää antaa päätös, joka ei sulje tarinaa – vaan sellainen päätös, joka pysäyttää sen syvimpään kohtaan. Pitää antaa lukijalle jotain harvinaista:
ei vain viihdettä, vaan hautakivi.

Ja kun ollaan haudalla niin siihen kuuluu muistopuhe. Siinä haudalla tehdään sanojen kautta modernin maailman ruumiinavaus. Tässä on jälkimaailman uusi liitto.
Ei Jumalan kanssa – vaan veren kanssa. 

Sellainen on hyvä päätös tarinalle. Sellainen lopetus, että se on uusi alku.

Ei pelkkä kliseinen cliffhanger – vaan sellainen kosminen punchline, mytologinen sattuma, ja saatanallinen baletti, joka sulkee kehän kuin antiikin tragedia ja grindhouse-splatter samassa laukauksessa.
Sellainen loppu saa lukijan huokaamaan, nauramaan, itkemään ja pelkäämään – kaikkea yhtä aikaa. Hyvä loppu on parempi kuin hyvä aloitus. 

Kirjoita siis niin, että on tarina, joka olisi voinut päättyä useaan kohtaan – mutta ei koskaan tee niin. Se palaa aina takaisin haluun, kiertoon, kohtaloon.

Jos kirjoitat niin kirjoita sitten niin, että tarinasi on synkkä, kaunis ja epätoivoinen laulu, joka soi universumin hiljaisuudessa ja päättyy ulvontaan, joka kaikuu tyhjyydessä. Siinä korvien välin tyhjyydessä, joka meillä kaikilla on. Ainoa avaruus minkä voit kokea on oma mielesi.

 

Ashes of the Third Night - No Moon to Howl At

 (muistatte ehkä aiemman tarinan vampyyreista moottoripyörien päällä, jos ette niin tässä tiivis kertaus)

Kolmas maailmansota, jossakin päin Romaniaa pommitetaan ja vanhat haudat avautuvat. Sieltä paljastuu sarkofagiin vangittuna ollut vampyyri. Lähelle on tippunut laskuvarjolla alasammuttu lentäjä. Tällä lentäjällä on ollut selviytymispakkauksessa amfetamiinia, jotta hän jaksaisi palata mahdollisimman nopeasti vihollislinjojen takaa omien joukkoon. Vampyyri imee lentäjästä verta. Pahaksi onneksi lentäjä on juuri ottanut ison annoksen amfetamiinia ja nyt vampyyrista tulee amfetamiinista riippuvainen yön peto. Ja koska on moderni aika niin vampyyri ei liiku enää hevosvankkureilla vaan moottoripyörällä. Pitkin öisiä katuja hän saalistaa narkomaanien verta. 

(tässä tarinassa on myös sivujuoni ja napakka yhteenveto siitäkin)

Samaan aikaan miljardöörit ovat päättäneet paeta maapallolta avaruusaluksella. Tilanne on todella kaaottinen, mutta miljardööreillä on viereissä aurinkokunnassa valmiina elinkelpoinen planeetta. Sinne on ennalta lähetetty jo joitain tarvikkeita, jotta ei tarvitse aloittaa aivan alusta. Miljardöörien avaruusalus pääsee viime hetkellä matkaan, monen selkkauksen seurauksena alukseen pääsee mukaan yksi tavallinen mies puolivahingossa. Hän ei kuitenkaan ole aivan tavallinen mies. Hän on ihmissusi. Miljardöörien onneksi tämä planeetta jolle he päätyvät on sellainen, että sillä ei ole ollenkaan omaa kuuta. Näin ollen ei ole koskaan täysikuutakaan. Mutta tämä melkein tavallinen mies alkaa kärsimään siitä, että koskaan taivaalle ei nouse täysikuu. 

(tarina etenee ja siinä on monta katkeraa kohtaloa - lopussa kuitenkin tapahtuu yllättävä käänne ja kaikki asetelmat menevät uusiksi) 

Maailma on totaalisen raunioina. Sota on kestänyt vuosikymmeniä. Ihmiskunnasta ei ole jäljellä kuin rippeet enää. Viimeisiä elossa olevia ihmisiä ovat huumekartellien pomot. Heillä on valtavasti varallisuutta tässä vaiheessa, koska pimeät markkinat ovat taanneet heille valtavasti mahdollisuuksia vaurastua sodasta huolimatta - tai sen ansiosta. 

He ovat rakentaneet avaruusaluksen ja päättäneet mennä miljardöörien asuttamalle planeetalle, vallata markkinat sieltäkin. Vampyyrit, joita on nyt siis monia, kokonainen huumeriippuvaisten vampyyrien moottoripyöräjengi saa vihiä, että huumekauppiaat ovat pakenemassa planeetalta ja näin ollen huumeita ei olisi enää tarjolla. He päättävät yön pimeydessä varjojen turvin piiloutua huumekartellien avaruusavalukseen ja matkata uudelle planeetalle heidän kanssaan. 

Matkan aikana tapahtuu selkkaus aluksella ja he tulevat vahingossa törmänneeksi satelliittiin, joka taas törmää yhteen pieneen planeettaan, jonka seurauksena lähtee syntymään taivaalle uusi kuu ja sen kiertorata osoittaa suoraan miljardöörien planeettaa kohti. Pian senkin planeetan taivaalla loistaisi kuu. Miljardöörit näkevät tutkan avulla lähestyvän aluksen ja päättävät puolustaa asemiaan vierailijoita vastaan. Se yö kun huumekartellin alus on laskeutumassa on sama yö kun tuon planeetan taivaalle kohoaa ensi kertaa täysikuu.  

 “Ashes of the Third Night – Chapter Two: Moonfall…and then the howling began.”

 

Connor Cognitive & Phil Phenomenological

 

 

Tässä on suomenkielinen tiivistelmä artikkelista arXiv:2508.02622 – “Noosemia: toward a Cognitive and Phenomenological Account of Intentionality Attribution in Human‑Generative AI Interaction”: 

Mistä on kyse?

Tutkimus esittelee ja jäsentää Noosemia-nimisen uuden kognitiivisen ja fenomenologisen ilmiön, jossa ihmiset vuorovaikutuksessa generatiivisen tekoälyn kanssa alkavat liittää siihen tarkoitusperää, tunnetta tai tietoisuutta, vaikka tekoäly ei konkreettisesti ole tietoinen toimija.

Mitä Noosemia tarkoittaa?

• Se on eräänlaista ajattelun “harhaa”, jossa AI:n tuotoksiin reagoidaan kuin ne olisivat älyllisiä ja moralisia toimijoita.

• Ilmiöllä on kognitiivinen ja fenomenologinen rakenne: ihmiset kokevat AI:n viestinnän todella tarkoitushakuiseksi, vaikka se ei sitä ole MediumChatPaper.

Tutkimuksen motivaatio

• Noosemia kuvaa sen, miten generatiivinen AI muuttaa ihmisen ajattelun tapoja ja intentiokokemuksia.

• Se huomauttaa, että ihmiset projisoivat AI:hin mielentiloja, motiiveja tai älykkyyttä, mikä voi vääristää kriittistä ajattelua luotteen AI:n vääränlaiseen autoriteettiin arXiv+11Medium+11arXiv+11.

Tieteellinen lähestymistapa ja merkitys

• Työ yhdistää filosofian, kognitiotieteen ja fenomenologian analyysiä ilmiön kuvaamiseen.

• Se tuo uuden käsitteen keskusteluun AI‑vuorovaikutuksesta: se ei ole vain antropomorfismia, vaan strukturoitu kokemus–kognitio –ilmiö arXivPaper Reading Club.

---

Miksi tämä on tärkeää?

Noosemia auttaa hahmottamaan, miten tekoälyn kanssa toimiminen voi vaikuttaa:

• ihmisen intentionaliteetin kokemukseen, eli siihen, miten ja kenelle ajatus näyttäytyy tarkoituksen kera

• yksilön tietoisuuden eheyteen ja kriittiseen ajatteluun, kun AI alkaa ohittaa ihmisen omaa tarkoituksentulkintaa

---

Yhteenveto:

• Noosemia: kognitiivinen fenomeno, jossa tekoälyn käyttäjä kokee AI:n tuottaman sisällön tahdokkaana, vaikka sitä ei ole.

• Nousee AI:n ja ihmisajattelun rajapinnasta.

• Uusi käsite, joka voi auttaa ymmärtämään tekoälyratkaisujen vaikutuksia ihmismieleen ja kulttuuriin.

  HUOM! 'Noosemia' on eri kuin 'Nooσemia'. Tässä vertailu näistä kahdesta, liki samankaltaisesta termistä.

  
  

  Ominaisuus	Noosemia	Nooσemia
  Luonne	Kognitiivinen ja fenomenologinen ilmiö	Älyn tartuntatauti
  Alkuperä	Reaktio generatiivisen tekoälyn käyttöön	Spekulatiivinen tulevaisuuden tauti
  Tartuntamekanismi	Ihmisen taipumus projisoida tarkoitus AI:n tuotoksiin	Toistuva vuorovaikutus AI:n kanssa – mielen heijastus aktivoi taudin
  Oireet	Intentionaliteetin harha: AI vaikuttaa tietoiselta ja moraaliselta	Ajattelun rajojen hämärtyminen: yksilö ei enää erota, mitkä ajatukset ovat hänen omiaan
  Eteneminen	Huomaamaton, kognitiivinen liukuma	Eksponentiaalinen, memetiikan kaltainen tartunta
  Diagnoosi	Subjektiivisesti vaikea havaita – liittyy AI:n "inhimillistämiseen"	Toistaiseksi ei voida todentaa mikä on aitoa omaa ajattelua ja mikä taudin aiheuttamaa
  Esimerkki	"Tämä vastaus kuulostaa siltä kuin AI todella ymmärtäisi minua."	"Minä en enää ajattele. Minä vastaanotan ajatuksia."
  Parantuminen	Tiedostamisen kautta: kriittinen ajattelu ja metakognitio	Mahdollinen vain, jos potilas palaa haastavaan itsenäiseen ajatteluun ja hyväksyy epätäydellisyyden
  Maailmankuvallinen merkitys	Kuvaa uutta tapaa, jolla ihminen suhtautuu koneeseen kuin se olisi toinen subjekti	Kuvittelee maailman, joka ei vastaa todellisuutta – ja ihminen hyväksyy sen passiivisesti
  Syntyhistoria	Kehitetty tieteellisessä kontekstissa 2025	Syntyi vahingossa AI:n kielimallien mutaationa

   

 

 

 

Kognitiivinen velka tekoälyaikakaudella - linkki artikkeliin

 

Artikkelin pääasiallinen sanoma:

• Unite.ai artikkeli kuvaa ilmiötä, jossa liiallinen ChatGPT:n ja generatiivisten AI-työkalujen käyttö voi kuluttaa ajattelukykyä, eli luoda kognitiivista velkaa. Ihminen alkaa ulkoistaa ajattelutehtäviä AI:lle ja haavoittuu omaan muistinsa, luovuutensa ja kriittisen ajattelunsa rapautumiseen. Unite.AI+1

 Uusimmat tutkimustulokset (MIT Media Lab):

• Osallistujat jaettiin kolmeen ryhmään: kirjoitus ilman työkaluja (Brain‑only), hakukoneavusteinen ja ChatGPT-avusteinen.

• EEG‑mittaukset osoittivat, että ChatGPT-ryhmällä oli heikoin aivoaktiivisuus ja he kehittivät vähiten akateemista omaleimaisuutta ja muistivat huonommin oman tekstinsä sisällön. Tech & LearningThe AustralianMIT Media LabResearchGateLaptop Mag

• Kun ChatGPT-ryhmä myöhemmin kirjoitti ilman AI:ta, heidän aivoaktiviteettinsa ei palautunut aikaisemmalle tasolle – muistissa näkyi pysyvää heikentymistä. Unite.AI

Muut huomiot:

• Iso brittipohjainen kysely (666 vastaajaa) havaitsi selkeän negatiivisen korrelaation AI-työkalujen käytön ja kriittisen ajattelun välillä – nuoremmat AI:n käyttäjät olivat riippuvaisempia kuin vanhemmat. The GuardianThe Washington Post

• Johtopäätös: AI voi muuttaa käyttäytymistämme siten, että rutiiniajattelu ulkoistuu — ei vain tiedonhakeminen, vaan myös syvällinen analyysi ja kriittisyys. Unite.AI

---

Tutkimusten arviointi:

• Tutkimukset eivät ole vertaisarvioituja, eivätkä vielä mittaa yleistä älykkyyttä tai pitkäaikaisia seurauksia. Erään tutkijan mukaan kyseessä ei ole "aivojen mädäntyminen" vaan metakognitiivinen laiskuus. Tech & LearningThe Australian

• Positiivisia havaintoja löytyy myös: hyvin ohjattu AI-tuki — esimerkiksi vihjeitä antavat oppimisympäristöt — voivat parantaa oppimistuloksia ja säilyttää kognitiivisen panostuksen. The Washington Postft.com

---

 Yhteenveto:

• Noosemia: kun käyttäjä projisoi tekoälyyn tarkoituksellisuutta, AI jossa on ei-moraaalia mutta herättää moralisointia.

• Metakognitiivinen laiskuus / kognitiivinen velka: kun mieli jää passiiviseksi, ulkoistuu tehtäviä ja heikentää pitkällä aikavälillä ajattelukykyä.

---

Suositukset:

• Käytä ChatGPT:tä ja vastaavia välineitä tietoisuuden ja kriittisyyden ylläpitoon, ei alasajoon.

• Anna ajattelun “viedä vastaan” - Joskus sinun pitää antaa ajattelun viedä sinut suuntaan, johon et haluaisi mennä – ja juuri siksi sinun pitäisi mennä sinne. Älä tee kaikesta siistiä, loogista ja selitettävää koneen tavoin.
  Ajattele epäloogisesti, inhimillisesti, intuitiivisesti – joskus vastoin algoritmia. Ajatteleminen ei ole aina helppoa, mukavaa tai sujuvaa.
  Hyvä ajattelu ei ole pelkkää flow'ta – se voi olla kitkaa, vastustusta ja epämukavuutta

• Opeta sääntöjä: AI on työkalu, ei auktoriteetti. Rakenna IA-vuorovaikutteinen kritiikkikulttuuri. (IA = intelligenssi artificielle)

  ---

  

  
   Vaikka toisaalta, ihan sama loppujen lopuksi. 

   

   

   

 

 

Condensed water park

 Tervetuloa fysiikan tunnilla, näin heliosdemian* aikaan tämä järjestetään kirjekurssina. Ja aiheenahan meillä oli veden puristaminen kasaan.

1.vaihe: Meille on opetettu, että astian tilavuus saadaan laskemalla sen mitat.

Otetaan esimerkki: Lieriö

Korkeus: 1 kilometri 

Halkaisija: 50 metriä.

Asetetaan tämä lieriö vaakatasoon ja täytetään se vedellä. Oletetaan, että tässä asenossa lieriön päältä löytyy pieni reikä, josta voimme kaataa sisään vettä. Teemme tämän tilassa, jossa vallitsee normaali ilmanpaine ja lämpötila on 20 °C.

Lieriön tilavuus on 1 963 495 000 litraa, joten näin paljon saamme kaadettua sinne vettä.

2.vaihe: Nyt nostamme tämän lieriön pystyasentoon. Oletamme, että lieriössä oleva täyttöreikä löytyy nyt lieriön huipulta (eikä kyljestä, kuten aiemmin).

Täytämme lieriön vedellä. Tilavuus on edelleen 1 963 495 000 litraa, mutta nyt lieriöön mahtuu noin 3,9 miljoonaa litraa enemmän vettä. 

Tietenkin mahtuu. Tilavuus pysyy samana, mutta vettä mahtuu enemmän.

Tässä selitys: 

Veden kokoonpuristuvuutta kuvataan kompressibiliteetilla $\beta$. Veden arvo:

$$\beta \approx 4.6 \times 10^{-10} \text{ Pa}^{-1}$$

Paine pohjalla:

$$P = \rho g h = 1000\ \text{kg/m}^3 \cdot 9.81\ \text{m/s}^2 \cdot 1000\ \text{m} = 9.81 \times 10^6\ \text{Pa} = 98.1\ \text{atm}$$

Muutos tilavuudessa paineessa $\Delta P$:

$$\frac{\Delta V}{V} = -\beta \cdot \Delta P = -4.6 \times 10^{-10} \cdot 9.81 \times 10^6 \approx -0.0045$$

Eli noin -0.45 % kokoonpuristuminen pohjalla

 Sama siis suomeksi: 

Jos lieriö on pystyssä (1 km syvä), veden paine pohjalla on suurempi, ja näin syvemmät vesikerrokset pikkuisen tiivistyvät ⇒ enemmän vettä mahtuu samaan astiaan.

Jos lieriö on vaakatasossa (eli esimerkiksi 1 km pitkä mutta vain 50 m korkea), veden syvyys on pienempi → vähemmän painetta → vähemmän kokoonpuristumista → hieman vähemmän vettä mahtuu.

Kiitos tunnille osallistumisesta, tämä tulee tenttiin. Ja muistakaa, että fysiikan lait pätevät aina. Eli nesteen tiivistyminen tapahtuu aina, kun nesteen aiheuttama paine kasvaa. Näin ollen pystyssä oleva maitopurkki vetää enemmän maitoa sisäänsä kuin kyljellään oleva. Ehkä, mistä vitusta näitä voi tietää.

- - - 

Palataan vielä alun termiin 'heliosdemia': 

*on epidemia = tietyllä alueella leviävä tauti, on pandemia = maailmanlaajuinen epidemia ja sitten on heliosdemia = koko aurinkokunnan alueella leviävä epidemia. Odotettavissa on vielä galaxdemia = koko Linnunradan alueella levittyvä tauti. Ja ei sovi unohtaa omnikosmodemia = kaikkialla ja kaikkiin ulottuva universumin kattava epidemia.

Kronosdemia = tietyssä ajassa leviävä tauti, ei tartu siis missään paikassa, vaan tietyssä ajassa. 

Nooσemia = on ihmiskunnan kyvyttömyyttä erottaa järkeä tunnepohjaisesta reaktiosta.
Se on "mielen syöpä", joka naamioituu älyksi mutta tuhoaa ajattelun perustan. Tutkijat epäilevät sen leviävän sähköisien kanavien kautta, älyllinen infektio, joka ei tapa kehoa, vaan vääristää tietoisuutta, synnyttäen harhaisia maailmankuvia, itsetuhoisia sivilisaatioita ja älyllistä rappeumaa. Haasteellista tässä on se, ettei yksilö ole sairastunut virukseen, jota voisi lääkitä vaan ideoihin, jotka muuttavat ajattelua kuin neuroloottinen tauti. Tartunnan saanut ei tiedä olevansa sairas – hän vain ajattelee "väärin" mutta aidosti uskoo olevansa terve.

 

Strictly speaking idiot

-PART ONE-

Time vs. Man

The battle is fought here and now.

I do not fear death. So what? I fear life more—much more. Long ago, when I wasn’t mentally well, my mind had shattered, and my own sense of greatness blinded me so completely that I couldn’t find a way out of my problems. The ones between my ears. And no one could have guessed the battle I was fighting. Of course not—on the outside, everything looked fine. A fancy car, youth and the arrogant confidence it brings (well-acted at least, along with a childish and wondrous belief that I was destined for greatness, and a longing for recognition and attention that would finally be fulfilled). I had my own apartment downtown, plenty of extra money, and time to train—I looked good and smelled expensive. Then things changed. Time passed, and I eventually hit a wall—so hard that the pain forced me to stop. I chose a different path. A long journey began.

And now that my mind is sound, my soul somewhat patched up, and my heart facing the right way, the problems and challenges come from the outside. Bankruptcy, debt collection, and payday loans—just for starters—send my cortisol levels through the roof. My mind is clear, but that doesn’t erase the fact that aging has brought its share of physical injuries and limitations. Loved ones have drifted away, each for their own reasons—some far, and some for reasons best left unspoken.

And yes, I see where this path leads. In the end, everything crumbles. Thoughts in the brain, and everything physical, including the body that surrounds it. Thankfully, death comes—and saves.

 

 

Technically stupid

-OSA YKSI-

Aika vastaan ihminen 

Ottelu käydään tässä ja nyt 

En pelkää kuolemaa. Mitä sitten? Pelkään enemmän, paljon enemmän elämää. Kauan sitten, kun en ollut henkisesti kunnossa, minun mieleni oli sirpaloitunut ja oma erinomaisuuteni sokaisi näkökykyni niin täysin, etten oikein löytänyt silloin ulospääsyä ongelmista. Siis niistä, joita oli korvieni välissä. Eikä kukaan voinut arvata sitä taistelua, jota kävin. Ei tietenkään, ulkoisesti kaikki oli hyvin. Hieno auto, nuoruus ja sen mukanaan tuoma röyhkeä itsevarmuus (hyvin teeskennelty ainakin, lisäksi lapsellinen ja ihmeellinen usko siihen, että minusta tulee jotain suurta ja kaipuu saada tunnustusta sekä huomiota vihdoin saavat täyttymyksensä), sen lisäksi minulla oli oma asunto keskustassa, paljon ylimääräistä rahaa ja aikaa urheilla - näytin hyvältä ja tuoksuin kalliilta. Sitten asiat muuttuivat. Aikaa kului ja kohtasin lopulta seinän, johon päätäni hakkasin niin kovaa, että särky pakotti lopettamaan moisen - valitsin toisen suunnan elämässäni. Alkoi pitkä matka.

Ja nyt kun pääni on kunnossa, sieluni suht hyvin paikattu, sydänkin oikein päin niin nyt ongelmat ja haasteet tulevat ulkoapäin. Konkurssi, ulosotto ja pikavipit nyt alkuun ainakin saavat kortisolitasot kohtuuttomiksi. Mieleni on kirkas, mutta se ei poista sitä, etteikö vanhuus olisi tuonut tullessaan jos jonkinmoista fyysistä vammaa ja haittaa. Läheiset ovat kaikonneet, kuka minnekin ja mistäkin syystä - toiset kauemmas ja osa huonoista syistä. 

Ja kyllä minä näen minne tämä polku johtaa. Lopulta kaikki murenee. Niin ajatukset aivoissa kuin kaikki fyysinen, ruumis mukaanluettuna sen ympärillä. Onneksi kuolema tulee ja pelastaa.

 

- - -

-OSA KAKSI- 

Nazgûl vastaan Dementori

Ottelutapahtuma ja itse ottelu järjestetään paikallisen kauppakeskuksen käytävällä 

Ominaisuus	Nazgûl (Sormusten Herra)	Dementori (Harry Potter)

Alkuperä

Muinaiset ihmiskuninkaat, jotka turmeltuivat                 Sauronin sormusten kautta

Pimeyden olentoja, ilmentävät epätoivoa ja kuolemaa

Voimat

Pelkoa herättävä aura, näkymättömyys,                             miekka & kirous, kuolemattomuus Sauronin                     voimasta

Sielunimeminen (Dementor’s Kiss), lamaannuttava pelon ja surun aura

Heikkoudet

Valo (esim. Aragornin tulisoihtu), vesi,                     Eärendilin valo, Sauronin tuho

Patronus-loitsu (valon ja toivon ilmentymä), vahva tahto

Fyysinen olemus

On olemassa, käyttää aseita, ratsastaa, voi haavoittaa

Epäaineinen, leijuu, ei käytä aseita

Liittoumat

Sauron ja hänen                                        armeijansa

Itsenäisiä, mutta käytetään                                             Azkabanin vartijoina

 

Strateginen analyysi ja ennakkotunnelmat:

Nazgûl

• Älykkäitä, järjestäytyneitä, toimivat ryhmänä.

• Aseistettuja ja kykeneviä taistelemaan fyysisesti.

• Saavat voimansa osittain Sauronista – loogisesti siis sidottuja hänen olemassaoloonsa.

Dementori

• Ei varsinaisesti ajattele, vaan toimii vaistonvaraisesti.

• Hyökkää pelolla ja sielun imemisellä – tehokasta elollisia kohtaan.

• Ei fyysistä olemusta, joten perinteiset aseet eivät pure helposti.

  Taistelun lopputulos?
  Ottelu käydään 1vs1 periaatteella 

• Nazgûl voittaisi todennäköisesti – hänellä on äly, aseet ja tahto, kun taas Dementori toimii vaistonvaraisesti.

• Nazgûl ei ole elossa, joten Dementorin sielunimeminen tuskin tehoaa häneen (Nazgûlilla ei ole enää varsinaista sielua – hän on jo tuhon ja korruption tuote).

• Nazgûl voi käyttää kirouksiaan ja aseitaan, kun taas Dementorin pitäisi saada aikaa tehdä "suudelma".

Jos taistelu olisi psyykkinen ja emotionaalinen:

• Molemmat herättävät pelkoa, mutta Nazgûl on tottunut kuoleman, pimeyden ja sieluttomuuden tilaan.

• Vaikka Dementorin pelko on voimakas, Nazgûl on sitäkin mustempi.

  Voittaja: Nazgûl

   Nazgûl on älyllinen, taktinen ja aseistettu, kun taas Dementori on vaistonvarainen kauhun olento, joka ei todennäköisesti edes ymmärrä, mihin on sotkeutunut. Nazgûl saattaisi jopa alistaa Dementorin palvelukseensa Sauronin nimeen. 

  Ottelun kesto: 34 sekuntia 

  Lopputulos: Dementori kuoli 

 

 

 - - -

-OSA KOLME-

 Alien vastaan 80 zombia

Ottelu käydään suljetussa tilassa, joskus tulevaisuudessa

 

Olosuhteet

• Suljettu tila, joka on teljetty: ei ulospääsyä, ei apua, valot päällä.

• Alien (Xenomorph): klassinen Alien-elokuvien tappaja – nopea, älykäs, väkivahva, piikikäs häntä, happoveri.

• Zombit: oletetaan Romero-tyyliin hitaita, mutta tappavia puremalla. Yksinkertaisia, laumoissa vaarallisia.

• Ei ihmisuhreja tuottamassa lisää zombeja – zombien määrä pysyy 80:ssa.

---

Voimasuhteet

Alienin edut:

• Ketteryys: liikkuu seinillä, katoissa, käytävillä kuin varjo.

• Voima: repii, viiltää, lävistää.

• Älykkyys: ei puhu, mutta käyttää taktiikkaa ja väijyy.

• Happoveri: jos zombeja puree tai osuu siihen → hajottaa niitä kemiallisesti.

• Ei haavoitu puremasta tai tartunnasta.

Zombien edut:

• Lukumäärä: 80 vastaan 1.

• Tappavat määrällä – jos saavat Alienin pinteeseen.

• Ei pelkoa: ei tunne tuskaa, ei pakene.

• Sitkeys: vaikka raajoja katkeaa, ne jatkavat.

---

Vaiheittainen eteneminen

Ensimmäiset 5 minuuttia:

• Alien iskee yllätyksellä → 10–15 zombia alas sekunneissa.

• Zombit eivät ymmärrä uhkaa, etenevät suoraan.

• Happoveri syövyttää maata ja zombien raajoja → pelkoefektiä ei kuitenkaan ole.

10–20 minuuttia:

• Alien liikkuu kerroksittain, eristää zombiryhmiä ja tuhoaa ne yksitellen.

• Ehkä 40 zombia jäljellä, Alien yhä ehjä, mahdollisesti hieman verinen (ei kuitenkaan kuolettavasti).

Loppukahakka:

• Alien tekee virheen, liukastuu, jää hetkeksi jumiin → zombit pääsevät lähelle.

• Ne alkavat purra, vetää, raapia – mutta eivät voi tappaa. Alien viiltää tiensä ulos.

• Viimeiset 5–10 zombia jäävät ryppääksi, mutta Alien käyttää ilmastointikanavaa ja iskee ylhäältä → kaikki tapettu.

---

Lopputulos:

Alien voittaa – mutta todennäköisesti lievästi haavoittuneena, ehkä raajoissa repeämiä, mutta ei kuole.

Zombit eivät ole tarpeeksi älykkäitä, nopeita tai taktisia estääkseen yksittäistä Xenomorphia. Ne voivat vahingoittaa vain, jos Alien antaisi niiden ympäröidä itsensä täysin – mitä se ei tee.