Where is our social equality?

Helppoa on konvertoida koneella kirjoitettu dokumentti PDF-muotoon. Helpompaa on konvertoida mielenterveysongelmat taiteeksi. Helpointa on konvertoida systemaattinen tekeminen haaveiluksi. 

Kesällä kaupan ovessa oli muistutus, että koiraa ei saa jättää yksin autoon kauppareissun ajaksi. Teemme sitten puolisoni kanssa vauvan, että ensi kesänä koiran ei tarvitse olla yksin autossa.

Väitetään, että hirviöt eivät pysty samaistumaan toisten kärsimyksiin ja ovat siksi kykeneväisiä käsittämättömiin julmuuksiin. Mutta tuo on vain osatotuus. Hirviöt ovat myös lisäksi kykenemättömiä tuntemaan itse kärsimystä. Siis ihan oikeasti hirviö ei tunne tuskaa, vaikka sitä löisi vasaralla naamaan. Siksi heitä ei voi rangaista, ei kiduttaa eikä saada ymmärtämään tuottamaansa pahuutta. Siksi hirviöitä ei voi käsitellä kuin tavallisia ihmisiä, eikä heihin voi käyttää samoja lakeja kuin meihin muihin. Ja syy miksi hirviöt toteuttavat niin kamalia asioita, ettei niitä voi edes ennakolta kuvitella johtuu siitä, että pahuus on niitä harvoja asioita, jotka saavat hirviöt hymyilemään. Kyse on siis viihteestä. Kaikessa on kyse viihteestä ihan kaikille. Joillekin viihde on vain sietämätöntä muiden kannalta.

You who wish to conquer pain

 

SSRI-lääkitys voi joillakin viedä masennuksen lisäksi ilon, himon, kiukun ja nautinnon. Se todella vie joiltakin kyvyn itkeä tai nauraa. Muita yleisiä sivuoireita on väsymys, päänsärky ja pahoinvointi. Monet näistä sivuoireista ovat useilla vain väliaikaisia, mutta joillakin nämä jäävät päälle vuosikausiksi ja pahimmassa tapauksessa loppuelämäksi, vaikka lääkkeen syömisen lopettaisi. Kuulostaa hilpeältä ja keksityltä, mutta sitä se ei ole. Kuulostaa siltä, että ihmiskunta on taas onnistunut luomaan lääkkeen masennukseen, jossa hoito on pahempaa kuin itse sairaus. Lääkkeiden lisäksi tarjotaan joillekin terapiaa. Ja se on hienoa. Sen tehtävä ei kuitenkaan ole parantaa ihmistä vaan opettaa tunnistamaan se milloin voimat loppuvat. Koska nykyihminen ei tunnista sitä itse. Nykyihminen jatkaa ja kuolee saappaat jalassa sydänkohtauksen saaneena työpaikan virkistysjuhlissa juuri palkittuna ja hyvin syöneenä.

Lapsilta varastetaan 400 euron arvoisia Niken Air Jordan 4 Retro Frozen kenkiä kesken koulupäivän. Ja se harmittaa, koska sillä tavalla vanhemmat ovat osoittaneet rakkauttaan lastaan kohtaan, että ovat ostaneet hienoimmat kengät mitä lapsi voi toivoa. Tuollaiset kengät korvaavat menetyt hetket, palaverien takia peruuntuneet kalastusreissut ja yhteiset koripallon pelaamiset. Tuollaisilla kengillä voi kompensoida sen, että on huutanut lapselle naama punaisena hänen olevan tyhmä. 

Vuonna 2023 Suomessa tilastoitiin 529.800 rikosta ja rikkomusta. Vankeja Suomessa oli vuonna 2024 päivittäin keskimäärin 3.140. En ole sanomassa, että jokaisesta rikoksesta pitäisi joutua vankilaan, mutta noiden kahden tilaston yhdistelmä on sellainen, että se tekee melkein 169 rikosta yhtä vankia kohden. Ja näinhän se ei ole, että vain vangit tekisivät rikoksia - aika moni rikos selvitetään sakoilla ja aika moni rikos jää selvittämättä kokonaan. Tutkimusten mukaan suomalaisista miesvangeista 37–60 prosenttia uusii rikoksen. Uusimisriski vaihtelee seuranta-ajan ja rikoslajin mukaan. Vuoden 2023 rikoksista viranomaiset selvittivät 358.500 rikosta eli pyöreästi kaksi rikosta kolmesta tuli selvitetyksi. Väitän kuitenkin, että noin hyvin tilanne ei ole. Aika moni pieni varkaus/pahoinpitely jää uhreilta ilmoittamatta. Aika moni törkeä ylinopeus ja mehevä huumekauppa jää viranomaisilta näkemättä. 

Hauskaa on se, että nuoret, joille on määrätty SSRI-lääkkeitä tekevät huomattavasti enemmän väkivaltarikoksia kuin ne nuoret, jotka eivät syö SSRI-lääkkeitä. Suomalaisista 10%:a syö mielialalääkkeitä, sellaisia joihin on määrätty resepti. Lisäksi on kasvava joukko ihan työssäkäyviäkin aikuisia, jotka hakevat pillerinsä laittomasta katukaupasta.

Aika paljon tapahtuu tilastojen ulkopuolella. Aika vähän vankilat ja rangaistukset mitään muuttavat. 

Meillä Suomessa on ruoka-avun eli tuttavallisemmin leipäjonojen parissa 200.000 ihmistä. Suomessa varallisuuserot kasvavat ja jos tehdään yksinkertaistus siitä miten omaisuus jakautuu niin tilannetta voi havainnollistaa kuvitteellisella esimerkillä, jossa Suomessa asuisi vain kymmenen henkilöä. Jos nämä henkilöt jakaisivat keskenään suuren pizzan. Ja tämä pizza leikataan kahteenkymmeneen osaan. Tällöin kaikista varakkain henkilö saisi 10 pizzapalaa, kun taas viisi köyhintä henkilöä jakaisivat keskenään yhden palasen. Lopuille neljälle jäisi jaettavaksi yhdeksän palaa.

Ja nää kaikki liittyy toisiinsa. Mutta mistä poliitikot puhuvat - isänmaallisuudesta ja talouskasvusta. Varoisin poliitikkoja, koska ne on ollu joskus lapsia, joille on huudettu naama punaisena, että ne on tyhmiä. 

Tenebrarium - Of or pertaining to darkness

Nuoret tekee tyhmiä asioita porukoissa. Ne sotkee paikkoja, rikkoo julkista omaisuutta tai jotain vielä pahempaa vaan, jotta ne sais kuulua porukkaan. Sellasta se on kun koittaa kasvaa aikuiseksi, totuttelemista ryhmäpaineeseen. Ja ehkä tollaset kolttoset on hyviä harjoituksia aikuisuuteen muutenkin. On hyvä oppia venyttämään omia moraalin rajoja, jotta ei menettäisi kasvoja muiden edessä. Koska sitä on aikuisuus. Sitten kun on täysi-ikäinen reilusti ja on jossakin asemassa jossakin viiteryhmässä niin sitten niitä ryhmäpaineita vasta onkin. Sitten sitä tehdäänkin vasta kaikkea tyhmää. Koska me janotaan hyväksyntää. Koska me halutaan edetä hierarkioissa. Ja koska kaikki tää tarkoittaa sitä, että jotain pitää matkan varrella rikkoa tai satuttaa ja me ollaan siihen valmiita, että me ei itse olla niitä joita sattuu ja tai niitä joiden minäkuva rikotaan.

Nuoruus on aikuisuutta, mutta vaan pienemmässä mittakaavassa. 

Jos otetaan kaikki roskat yhteen kasaan mitä kaikki nuoret on heitelly maahan niin se tuho luonnolle on silti pienempi kuin mitä yksi aikuinen on pahimmalla ympäristörikoksella saanut aikaan. 

Kyse on vaan pienemmästä mittakaavasta nuorten kohdalla.

Silti aikuiset on huolissaan nuorista. Ne kuuntelee väärää musiikkia eikä kunnioita vanhempiaan. 

Mutta nuoret onkin fiksuja eikä aikuisuus ole pilannut heitä vielä. En mäkään kunnioita aikuisia. En, koska mä olen nähnyt mitä he tekee toisilleen ja maailmalle. Ja sitten sanotaan, että nuorissa on toivo, että heissä on tulevaisuus. Puoliksi totta. Heissä on tulevaisuus, heistä kasvaa aikuisia ja ehkä he onnistuvat tuhoamaan loput siitä mitä nykyinen vallassa oleva sukupolvi ei saa tuhottua. Ehkä. Mutta ei nuorissa ole toivoa. Ei, koska heidät kasvattaa nykyiset aikuiset ja kukaan ei sano nykyisistä aikuisista, että heissä on toivo. Ei, koska kukaan ei uskoisi sellaista.

Kuka pelastaisi nuoret aikuisilta? Kuka pelastaisi nuoret kaikelta siltä millaiseksi aikuiset ovat tän maailman rakentaneet?

Monivalinta:

Nuoret pelastaa maailmalta?

A/Uskonto B/Huumeet C/Ura D/Aikuisuus

En lukitse mitään vaihtoehtoa, eihän noissa ole missään järkeä. 

Sinänsä kamalaa, että me tiedetään mitä käsite 'järki' tarkoittaa, mutta me ei tiedetä mistä sen löytäisi.

Toisaalta me aikuiset saadaan pilata nuoriso, koska me ollaan ne tähän maailmaan itse tuotu ja niillä paskiaisilla on jotain mitä meillä ei ja mitä me ei voida rahalla saada ja se on aika, joka heillä on vielä käytettävissä. Eikä ne saatanan paskiaiset osaa käyttää sitä oikein. 

Brainstem information leak localized

Media, poliisit ja terveydenhuollon ammattilaiset puhuvat huumeiden viihdekäytöstä. Ja moni niin sanottu viihdekäyttäjä kokee asian itsekin noin. Kiva raskaan työviikon päätteeksi vähän nollata tai juhlia porukalla onnistumisia vetämällä kallista designerhuumetta, jos perinteinen kokaiini ei maistu tai sitä ei just ole saatavilla.

Mutta ei sellaista asiaa ole olemassa kuin viihdekäyttö. Kaikki siihen tuntuu uskovan, mutta maailmassa on laskentatavasta riippuen tuhansia uskontoja/uskomuksia eikä sekään silti tee vielä uskon asioista totta. 

Huumeiden viihdekäyttö on vähän sama kuin vaikka Hermèsin käsilaukut. Tai Patek Philippen kellot. Tai mikä vaan millä ihminen koittaa paeta itseään ja täyttää reikää sielussaan. Ei onnellisuutta voi ostaa eikä kemiallisesti sydämeen tuottaa. Hyvää oloa hetkellisesti saa aikaan, sen tietää kaikki. Mutta sellaista aitoa rauhaa, seesteistä eheytynyttä minäkuvaa ei saa merkkitavaroilla eikä viihdekäytöllä. Ei, vaikka kuinka yrittää aina uudestaan ja uudestaan.

Viihdekäytön sijaan pitäisi puhua surun lakaisemisesta maton alle.

Merkkilaukkujen sijaan pitäisi puhua siitä miksi omaa statusta pitää yrittää nostaa muiden silmissä.

En osaa sanoa miksi ihmistä pidetään älykkäänä eläimenä. 

Mimosa-cocktailia voidaan tarjoilla etiketin mukaan brunssilla. Siis pelkistetysti joissain tilanteissa on vaan ok dokata aamupalalla. Miksi meillä on näin kova tarve olla sekaisin ja tehdä se tällaisen itsepetoksen kautta, että rakennetaan tilanne, jossa se onkin yhtäkkiä hienoa ja ylellistä olla tokkurassa.

En osaa sanoa miksi ihmisistä pidetään.

Who can afford a luxury whore

 Missä vaiheessa teknologia meni liian pitkälle? En osaa vastata ja paljon hyvääkin kehitys on tuonut mukanaan. Ymmärrän, että on hyödyllistä, kun voi antaa tekoälyn kirjoittaa vaikka CV:n ja työhakemuksen kunnollisesti, kukapa nyt haluaisi antaa heikkoa ensivaikutelmaa itsestään. Mutta... mielestäni siinä on menty liian pitkälle, että on olemassa palvelu, jossa tekoäly kirjoittaa puolestasi koskettavan, mutta loogisesti perustellun itsemurhakirjeen. Maksullinen versio siitä käy läpi sähköpostisi ja selainhistoriasi, jotta se luo siitä vielä erittäin henkilökohtaisen kuuloisen. Ja tätä myydään ihmisille, jotka ovat huolissaan maineestaan vielä kuoleman jälkeenkin. Kukapa haluaisi viimeisiksi sanoikseen jotain latteaa ja itsesäälissä kiemurtelevaa kuraista anteekspyyntöä.

On olemassa virtuaalisia kumppaneita. Siis sellaisia joiden kanssa voi oikeasti käydä pitkiä ja syvällisiä keskusteluja. Ja se muistaa aiemmat keskustelut ja oppii koko ajan sinusta enemmän ja enemmän ja osaa koko ajan keskustella kanssasi niin, että sinun mielenkiinto syvenee ja pikku hiljaa riippuvuus niin sanotusta täydellisestä kumppanista kasvaa. Hulluinta on, että sen saa integroitua täydellisesti myös seksinukkeen, joka - tietenkin - on valmistettu juuri sinun toiveiden mukaan. Jos olisin rikas niin ostaisin kaksi sellaista ja laittaisin ne elämään keskenään parisuhteessa. Kellarissa. Pimeässä. Ja vuosien päästä yhtenä päivänä sammuttaisin virran toisesta.

Tällä hetkellä muutamalla tiedustelupalvelulla on käytössään järjestelemä, jolla 99%:a meistä kuka tahansa saadaan radikalisoitumaan. Siinä on neljä vaihetta: 1.ensiksi luodaan ryhmä, joka vetoaa arvoihisi, se voi koostua aidosti saman henkisistä yksilöistä tai ne voivat olla virtuaalisia yksilöitä, joka tapauksessa sellainen ryhmä luodaan sosiaaliseen mediaan, johon haluat kuulua. 2.toisessa vaiheessa kommikaatioon tulee mukaan identiteettiäsi määritteleviä elementtejä, yksinkertaisimmillaan kyse on lempijoukkueen pelipaitaan sonnustautumisesta. 3.tässä vaiheessa on kyse indoktrinaatiosta. Vähitellen aletaan iskostamaan jotakin oppia tai uskomusta, josta tulee ehdoton totuus, jota ei voi kyseenalaistaa. Tässä vaiheessa on myöhäistä peruuttaa tältä polulta pois. 4. viimeiseksi yksilö triggeröidään haluttuun toimintaan. Se usein vaikuttaa yksilöstä jopa hänen omalta päätökseltään. 

Ja tämä järjestelmä toimii automaattisesti. Sille vain syötetään haluttu toiminnallinen tavoite ja kohdeyksilö, joka halutaan radikalisoida. Tämä voidaan toteuttaa vaikka kuinka monelle henkilölle samanaikaisesti ja heikoimmillaan yksilö radikalisoituu muutamassa kuukaudessa. Meillä kaikilla on periaatteita joiden vuoksi olemme valmiita taistelemaan. Jonkun vain täytyy vauhdittaa ja muokata tätä meissä valmiina olevaa protokollaa.

Kouluissa ei enää kirjoiteta vihkoihin vaan tehtävät tehdään läppäreillä.

1950-luvulla tutkijat totesivat tupakan vaarat ja haitat ihmisille. 

1980- ja 1990-luvuilla käytiin suuret tupakkaoikeudenkäynnit (laihoin tuloksin).

2010-luvulla tutkijat totesivat sosiaalisen median vaarat ja haitat ihmisille.

Millään vuosikymmenellä ei tulla haastamaan sosiaalisen median yhtiöitä oikeuteen eikä saamaan edes puoliksi yhtä heikkoja ratkaisuja kuin tupakkayhtiöiden kohdalla kävi.

Meillä on laitteita, jotka mittaa meidän unta ja sen laatua, koska me ei osata aamulla sanoa itse olemmeko tarpeeksi virkeitä vai emme.

Learn to suppress your personality

Liian harvoin, jos koskaan kukaan kriitikko missään arvostellessaan kirjaa ottaa huomioon sitä miltä kirja tuoksuu. Ja en pelleile, mutta on olemassa joitakin todella mahtavan tuoksuisia kirjoja. En tiedä mitä on tapahtunut paperin laadulle, mutta nykykirjoista harva on hyvän hajuinen. Ja voihan olla, että vanhoihin kirjoihin on tarttunut ajan saatossa muualtakin tuoksuja, mutta ehkä paperi oli ennen parempilaatuista, huokoisempaa ja paksumpaa, että kirjat ylipäätään pystyivät imemään itseensä aromeja. Eikä tätä pidä vähätellä. Viskin teossa suurin osa ajassa menee siihen, että viski lilluu tynnyrissä ja saa värinsä ja arominsa tynnyripuusta. Ja sitten se kaadetaan varta vasten sellaiseen lasiin, josta tuoksut kiemurtelevat oikein nenäonteloihin.

Huonon kirjan, siis sisällöllisesti voisi pelastaa se, että se edes haisee koukuttavalle. Lukisin sitä vain saadakseni pitää sitä lähellä kasvojani. Ja minua niin surettaa, että nykyään niin moni kirja kuunnellaan e-kirjana - ne vasta (mauttomia ja) hajuttomia ovatkin. Muutenkin e-kirjat pitäisi kieltää muilta kuin lapsilta, jotka eivät vielä osaa lukea. On koomista, että aikuisille luetaan satuja digitaalisesta laitteesta ääneen - kai meistä lähes jokainen osaa kuitenkin lukea ihan itse. Sitä paitsi miten pitää taukoja ja palata nerokkaisiin lauseisiin uudestaan ja uudestaan, jos jokin ääneen lukija puolestasi päättää tahdin.

Kun kuulet merkkiäänen *pim* voit kääntää sivua (hulvatonta sarkasmia). 

Onkohan tulevaisuudessa niin, että joku katselee puolestani elokuvat ja sitten kertoo e-kolumnissa mitä siinä leffassa tapahtui? Minun ei tarvitse istua enää kolmea tuntia paikallani ja keskittyä vain yhteen elokuvaan sitä aikaa, kun joku kertoo puolestani mitä siinä tapahtuu - voin vaikka lenkillä tai autoa ajaessani kuunnella sitä. Ja siis voinhan kuunnella koko elokuvan, ei sitä tarvitse edes tiivistää. Ja elokuvat/kirjat ovat perinteisellä tavalla nautittuna hirveitä, ei voi samalla räplätä kännykkää, kun pitää keskittyä vain yhteen kohtaukseen/sivuun kerrallaan.

-Ei sovi, ei kuulosta tehokkaalta (maailmanluokan sarkasmia).

Kun kuulet merkkiäänen *pim* voit katsoa elokuvan kännykän ruudulta (eeppiset mittakaavat saavuttanutta sarkasmia). 

Kaipaan vanhojen elokuvateattereiden popkornin ja samettisten istuinten tuoksua (vilpitön ajatus). Sitä paitsi ennen vanhaan elokuvateattereissa osattiin käyttäytyä. Nykyään on ok sotkea karkkipapereilla paikat, kommentoida kaverille ääneen elokuvaa, tarkistaa kännykästä internetin ihmeet ja aiheuttaa siten valosaastetta vieressä istuville. 

-Legit toi on vaan vanhan ihmisen nillitystä (ivallista sarkasmia).

Kun mulla on oikeus, kun mä oon nykyihminen, mä saan tehdä mitä haluan enkä aio olla kynnysmatto ja jos mun tarvii pitää Teams-palaveri kesken leffan elokuvateatterissa niin mua ei saa kieltää, etten loukkaannu eikä mun oikeuksia saa polkea (katkeraa sarkasmia).

Vuonna 1990 syntyvyys naista kohden oli 3.2 lasta

Vuonna 2019 syntyvyys naista kohden oli 2.5 lasta

Ennuste vuodelle 2050 on enää 2.2 lasta naista kohden

Onneksi syntyvyys laskee ja ennuste on, että vuonna 2064 maailman väkiluku kääntyy laskuun (toinen vilpitön ajatus).

Kun kuulet merkkiäänen *pim* voit kaataa uuden lasillisen viskiä (pakollinen lopetus tekstille ja jollain tasolla itsensä tiedostava lopetus).

Late night menu

Kuvittele kaupunki, jossa on 100 asetta. Ja siinä kaupungissa on 820 asukasta. Ja näistä aseista ainoastaan kaksi on poliiseilla. Kaupungilla on oma pieni armeijansa ja sen hallussa on 13 asetta. Loput 85 asetta on kaupungin asukkaiden, tavallisten ihmisten hallussa. 

Kuulostaa hurjalta ja vähän vaaralliselta kaupungilta.

Ja tässä kaupungissa joka kolmas asukas on alle 20 vuotias. Suurin osa asukkaista on 20-59 vuotiaita ja heitä on kaupungissa 435, loput asukkaista ovat yli 60 vuotiaita. 

Kaupungin kaikesta omaisuudesta kahdeksan rikkainta henkilöä omistaa 38%:a. Nämä kahdeksan ihmistä aiheuttavat kaupungissa hiilidioksipäästöjä enemmän kuin kaupungin 541 köyhintä ihmistä. Kaupungin ilma heikkenee vuosi vuodelta ja siellä on koko ajan lämpimämpää. Silti kai voisi sanoa, että kaupungilla menee hyvin, vaikka kahdeksan köyhintä ihmistä menee nukkumaan joka ilta nälkäisenä.

Mutta on tässä kaupungissa muitakin rikkaita. Ja nämä loput rikkaat, heitä on 82 henkilöä ja he omistavat jo sitten 75:%a kaikesta tässä kaupungissa. Kaupungin ylläpitäminen ei ole halpaa puuhaa ja kaupungin hallitus velkaantuu koko ajan lainatessaan rahaa kaupungin kahdeksalta rikkaimmalta henkilöltä varoja kaupungin ylläpitämiseen. Ja tässä kaupungissa diili menee niin, että mitä köyhempi olet niin sitä korkeampaa korkoa maksat, ero voi olla kymmenkertainen köyhimmän ja rikkaimman välillä rahan hinnassa. 

Kaupungin ihmiset ei oikein tule toimeen keskenään. Osa syyttää ongelmista eri värisiä asukkaita. Osa eri uskontoon kuuluvia. Osa ei halua puuttua naapurin riitoihin, pitäkööt huolta itse omista asioistaan. Yksi asia kuitenkin yhdistää kaupunkilaisia ja se on se, että kukaan ei syytä kaupungin rikkaimpia mistään ongelmista, vaikka heillä olisi resurssit ratkaista kaikki ongelmat mitä kaupungissa ehkä on.

Kuulostaa siltä, että tuossa kaupungissa ei osata hoitaa hommia järkevästi. Vaikea uskoa, että ainakaan aikuiset ihmiset järjestäisivät asiat noin.

Silti tän mielikuvituskaupungin prosentit ja suhdeluvut eri asioiden välillä vastaa tän hetken tilannetta maapallolla. 

What a horrible night to have a curse

Pitäisi hattua nostaa jonkun sellaisen päästä, jolla sellainen on. Ajatella, että emme tee kunniaa sille henkilölle, joka ensimmäisenä tilasi puhelimella pizzaa kotiinsa. Hän vain sattui soittamaan juuri oikeaan pizzeriaan ja jaksoi maanitella ja vinkua tarpeeksi kauan, että sieltä kokki heltyi toimittamaan pizzan tälle tuntemattomaksi jääneelle sankarillemme suoraan kotiin. 

Sitten on toinen sankari, hän joka kirjoittaa Coca Cola -pullojen etiketteihin, että original recipe, vaikka 1980-luvulla ruokosokeri vaihdettiin maissisiirappiin makeutusaineena, koska se on halvempaa. Ja siis vielä 1880-luvulla pullo virkistävää janojuomaa sisälsi kokaiinia (silloin se oli laillista). Mutta summa summarum - ei se nyt ihan alkuperäinen resepti enää ole, vaikka pullossa niin lukeekin.

Ja sitten vielä yksi sankari, se joka haluaa kannabiksen lailliseksi. Onko ahdasmielistä epäillä koko homman järkevyyttä? Itse mietin, että kun USA:ssa on osavaltioita, joissa se on laillista ja siellä 12-17 vuotiaista 10-20%:a käyttää kannabista. Koska saatavilla. Koska laillista. Koska helppoa. Koska ympäristö. Lähteenä tässä justthinktwice.gov - vaikka ei mua kiinnosta lisätä lähteitä tänne, koska ton pitäis soittaa hälytyskelloja ilman lähteitäkin.

USA:ssa huumeiden yliannostuskuolemat ovat nousseet vuoden 2011 noin 40.000:sta yli 106.000:een vuoteen 2021 (lähde: National Institute on Drug Abuse). Suomessa vuonna 2006 kuoli 138 ja vuonna 2021 luku oli 287 - ja näistä nuorimmat on 15-vuotiaita (lähde: Tilastokeskus). Suomen luvuissa on mukana muutkin kuin yliannostukset, koska tapa laskea huumekuolemiksi on hieman eri. Joka tapauksessa pointti on siinä, että jännä nähdä missä vaiheessa asialle tehdään jotain.

Continuity syntax error

 Yksin hän oli tullut tähän ja yksin hän tästä jatkaisi, ei ketään näköpiirissä ja se sopi oikein hyvin herra Ebertille. Samalla hän irrotti kätensä ystävänsä kädestä ja tarkisti oliko povitaskussa suunnitelmat tälle improvisoidulle hyökkäykselle, jonka hän aikoi suorittaa eiliseen mennessä. Hän huokaisi syvään, kolme kertaa, jotta kenellekään ei jäisi epäselväksi, että hän ei ollut tullut tänne vain katselemaan nähtävyyksiä. Hän oli toiminnan mies, hän antoi tekojen puhua puolestaan, hän ei kirjoitellut jäähyväiskirjeitä, hän johti joukkojaan edestä. Ja takaa. Ja sivulta. Hän multitaskasi. Sitten hän huokaisi pelosta, koska huomasi muistiinpanojensa kertoneen juuri tästä hetkestä. Oliko niin, että hän oli antanut tahtomattaan periksi ja kirjannut ylös kaiken mikä tulee tapahtumaan. "Pitää vähentää sienten syöntiä" -totesi Ebert ja sulki puhelimensa. 

Hän jätti sateenvarjonsa kaktuksen juurelle, turha kapistus, sillä täällä ei ollut satanut vuosiin. Autiomaa tuntui itsekin uupuneen kuivuudesta ja kuumuudesta, jokainen askel nostatti ilmaan pölyä ja se tuntui leijailevan ilmassa epätavallisen kauan, noin kahdeksan minuuttia. Ripein askelin Ebert jatkoi matkaansa, väisteli taidokkaasti vesilätäköt, joita kadulla oli.

 Ulvoiko jossain kojootit, mutta vaikka Ebert kuinka katsoi horisonttiin niin siellä ei näkynyt ristin sielua, ei ihmisen eikä eläimen. Ebert uskoi, että eläimilläkin oli sielu. Ehkei kastemadoilla. Mutta aika monella. Aurinko painui vuorten taa ja jätti autiomaan ottamaan vastaan sysipimeää yötä. Onneksi mainostaulujen neonvalot helpottivat näkemistä. Tuntui, että ne olivat muutenkin ainoa lämmönlähde tässä hyisessä jumalan hylkäämässä paikassa. Ebert joutui vastaantulijoiden tönäisemäksi, humalaisia tai hulluja tai molempia. Mutta sellaisia yöt olivat, kun kaikki kunnon väki oli mennyt maaten ja oudot hiipparit valtasivat kamaran. Maan kamaran. Siis. Ei sian kamara. Tai voi olla, että senkin. Pitäisi katsoa tarkemmin, mutta nyt ei ollut aikaa moiselle.

Pian Ebert oli saanut piiritetyksi vihollisensa. Seurasi tulitaistelu. Sitten seurasi vesitaistelu. Sitten maa-, ilma- ja lopuksi metallitaistelu. Hän heräsi sairaalasta. Kovin kipeänä ja henkitoreissaan. Mutta näkisittepä vastustajan, aivan hakkelusta ja munat tohjona. Oli ollut tyhmää luottaa siihen tyyppiin ja nyt hän saisi maksaa kovan hinnan siitä. "Onko teillä allergioita?" -kysyi hoitaja, mutta Ebert ei osannut puhua itsekseen enää ja lopetti uskomasta harhoihin, joita hänen alitajuntansa syötti hänelle. Ulvoiko jossain kojootit, mutta ei, se oli vain hänen mahansa, joka kurni nälästä, oli pakko syödä jotakin, mutta eväslaatikossa ei ollut muuta kuin sieniä. Lisää sieniä. Lisää sieniä. Lisää sieniä.

Ja taas Ebert meni. Hän aikoi selvittää tällä kertaa mysteerin, joka häntä oli jäänyt vaivaamaan. Hän otti ensimmäisen taksin, joka päivysti sairaalan aulassa. Hän otti sen kainaloonsa ja ajatteli myyvänsä sen hyvään hintaan laitakaupungin luukuttajalle ja saavansa siitä riittävästi hilloa sitten millä hankkia liput minkä avulla taittaa matkaa ja päästä perille, vaikka matka on tärkein, ei päämäärä, ei hänellä ollut kuin yksi pää, siinä koko määrä hänen nuppejaan, mutta saisiko hän itseään niskasta kiinni ja ryhdistäytyisikö hän? Ajoissa? Se on se mikä tässä askarruttaa ja jonka kanssa itsekukin tekee töitä.

"Mikä tuuri!" -ajatteli Ebert, kun faksi toimitti hänen kadonneet muistiinpanot juuri viime hetkellä hänelle. Mutta ei elämä ole pelkkää hyvää tuuria, sillä samalla hetkellä ukkonen löi ja salama valaisi keskellä kirkasta päivää koko tienoon, pilvet repesivät ja alkoi satamaan kaatamalla, Ebert nappasi sateenvarjonsa ja levitti sen kuin sateenvarjon kaatosateen alkaessa. Sade ei kestänyt kauaa ja aamuauringon ensisäteet kimaltelivat kauniisti kedon kasvien terälehdillä. Ja siinä hän oli. Yksin. Samalla tavalla yksin kuin on universumi ei minkään ympäröimänä. Ja siinä hän vain oli. Yksin.

With two doors to choose

Tiedän millaista elämää haluan, mutta tiedän, että se ei ole mahdollista. Elämä jota haluan on se mitä autiomaarockissa kuvataan. Ja tiedän, että sellaista ei oikeasti ole olemassa, mutta se on kai inhimillistä kaihota aavan meren tuolle puolen, etsiä aarretta sateenkaaren päästä, katsella taivaan rantaan ja pois lipuvia laivoja toivoen päässeensä mukaan. Joku aikoo karata kiertävän sirkuksen mukaan, joku toinen meinaa päätyä autiolle saarelle ja sitten joku ennen nukahtamista miettii miten lottovoitto muuttaisi kaiken.

Minun pakopaikkani on autiomaarock. Valapatot ja viskipullot. Pölyiset hiekkatiet ja niitä pitkin liitävät amerikanraudat. Kuluneet farkut ja parran sänki. Loisteputken valossa maantiekahvilan nurkkapöydässä aamupalaksi kahvia ja tupakkaa. Pystyn maistamaan vieläkin huulipunasi ja siinä hetkessä meillä oli ikuisuus ympärillämme. Oikeasti aika on vähissä, ei tällaisessa elämässä ole pitkää tulevaisuutta. Ei näy horisontissa seesteistä eläkepäivää, ei näy kuistilla istuskelua eikä levollista iltapäivän hetkeä TV:n ääressä murhamysteerin parissa.

Parhaassa tapauksessa flanellipaitani kaulusta kiristää hirttoköysi, koska silloin lähtö on ainakin suhteellisen nopea ja kivuton. Vielä parempi olisi tullut seulaksi ammutuksi piiritystilanteessa pieleen menneen pankkiryöstön päätteeksi. Mustasukkaisen aviomiehen puukkottamaksi tuleminenkin kävisi, siinäkin olisi jotain intohimoista kuitenkin taustalla. 

Mutta en usko noihinkaan vaihtoehtoihin. En, koska niissä olisi liian hyvät ainekset kelpo tarinalle. Todennäköisintä on saada osakseen kasvain ja/tai verenkiertoelimen sairaus ja jos noista selviää niin joku muistisairaus tulee ja kuihduttaa pois. Eikä sellaisista syistä tehdä autiomaarockia. Ei kukaan tatuoi rintaansa aspiraatiopneumoniaa, mutta monelta löytyy kuva kalkkarokäärmeestä koristamassa rintakehää.

Jossain rinnakkaisessa todellisuudessa minun kaksoisolentoni elää autiomaarock-elämää ja kuuntelee makeita lauluja dementiasta. 

Who knows what evil lurks in the hearts of men?

Tietysti hienoa, jos ulkonäkö on kuin Lois Lanella, mutta välttämättä siitä ei ole hyötyä, jos sattuu olemaan mies. Ja ehkä tuon ulkonäön kanssa voisi elää, jos ei olisi käynyt niin, että aamulla syliin oli kaatunut täysi pannullinen vasta keitettyä kahvia. Mikään epäonnihan tuo ei vielä ole maailman mittakaavassa, mutta eipä epäonni tuohon vielä jäänytkään. Matkalla ensiapuun näyttämään nivusten palovammoja sattui pieni liikenneonnettomuus ja kaikki huolella tehdyt siteet lensivät siinä samalla sinne sun tänne. No matka ensiapuun ei ollut pitkä enää tässä vaiheessa ja sinne voisi kävellä - hitaasti -, mutta voisi. Matka menisi tietysti kivemmin ellei olisi alkanut satamaan kaatamalla. Rakeita. 

Ensiavussa ihme kyllä nopea vastaanotolle pääsy ja suhteellisen mutkattomasti tapaamaan lääkäriä. Varmasti ammattitaitoinen, mutta ikävää avioeroa läpikäyvää lääkäriä, joka jälkeenpäin mietittynä taisi haista vanhalle viinalle, kännissä hän joka tapauksessa oli, kun hoitotoimenpiteitä suoritti. Käsienpesuhan on rutiini sairaaloissa niin tässäkin, mutta sellaiset rutiinit unohtuvat, kun lääkäri käy läpi itsetuhoisia ajatuksia laskuhumalassa. Seuraus on hyvin ikävä infektio, joka tulee puhkeamaan muutamassa päivässä tämän käynnin jälkeen. 

Tässä vaiheessa ei oikeastaan edes harmita unohtunut kännykkä, ehkä parempikin, että ei saa kuunnella tässä mielentilassa vastaajaviestejä, joissa raivostunut pomo huutaa ruokottomuuksia kahdella eri kielellä, koska toimitetuissa raporteissa on ollut systemaattinen virhe jo pidemmän aikaa ja nyt auditoinnin yhteydessä tämä on paljastanut ja korvausvaatimus mitä työnantajalle tulee on tähtitieteellinen, samalla menetetään tärkein asiakkuus ja lopulta edessä on konkurssi, mutta sen aika ei ole ihan vielä tänä aamupäivänä.

Huonomminkin voisi mennä.

Vauhdikas aamupäivä, harmi, että vauhtia oli liikaa.

Puolenpäivän kieppeillä iskisi salama. Kaksi kertaa. Naamaan.

Iltapäivällä reitti risteäisi terroristien kanssa.

Alkuillasta televisiosta tulisi romanttinen komedia.

Loppuillasta syttyisi tulipalo ja puhkeaisi silmään herpes.

Yöllä painajaisia ja hiestä märät lakanat, tietenkin.

Aamulla sitten uutta matoa koukkuun.