Olipa kerran Maisa Makkaranyytti ja Miisa Mikrokosmos.
He olivat hyvät ystävät ja olivat olleet sitä aina. Tai ainakin niin kauan kuin he olivat toisensa tunteneet. Maisan tunnisti siitä, että hänellä somat pikkusaparot hiuksissaan ja Miisan siitä, että hänelläkin oli soma pikku saparo takapuolessaan.
Eräänä päivänä he päättivät löytää aarteen. Voi hurja mikä jännittävä seikkailu siitä varmastikin kehkeytyisi. He olivat heränneet aikaisin aamulla ja syöneet kunnon aamiaisen, sillä ei pieni lapsi jaksa seikkailla ilman kunnon aamiasta.
Heidän äitinsä, joka ei ollut ilkeä noita, vaikka olikin oikeasti vain äitipuoli sillä toinen puoli hänestä oli isä oli tehnyt heille eväät suurta retkeä silmällä pitäen. Eväänä oli niin tuoreita vohveleita kuin omatekemää boysenmarjahilloakin. Kaikki nuo ja monet muut herkut oli pakattu niin helvetin somasti pieneen koriin ja peitelty se niin helvetin somalla liinalla.
-Mutta voi ei ja kauhistuksen kananlanta!
Ilkeä merirosvo Raivo-Ripattinen olikin myös päättänyt löytää aarteen ja paremman kokemuksensa myötä hän löysi aarteen ennen Maisaa ja Miisaa. Ja koska Raivo-Ripattisella ei ollut sydän paikoillaan hän teurasti Maisan ja Miisan.
Ja vielä tänäkin päivänä Raivo-Ripattinen säilyttää Maisan ja Miisan pääkalloja vyöllään koristeina.
Sen pituinen se.
He olivat hyvät ystävät ja olivat olleet sitä aina. Tai ainakin niin kauan kuin he olivat toisensa tunteneet. Maisan tunnisti siitä, että hänellä somat pikkusaparot hiuksissaan ja Miisan siitä, että hänelläkin oli soma pikku saparo takapuolessaan.
Eräänä päivänä he päättivät löytää aarteen. Voi hurja mikä jännittävä seikkailu siitä varmastikin kehkeytyisi. He olivat heränneet aikaisin aamulla ja syöneet kunnon aamiaisen, sillä ei pieni lapsi jaksa seikkailla ilman kunnon aamiasta.
Heidän äitinsä, joka ei ollut ilkeä noita, vaikka olikin oikeasti vain äitipuoli sillä toinen puoli hänestä oli isä oli tehnyt heille eväät suurta retkeä silmällä pitäen. Eväänä oli niin tuoreita vohveleita kuin omatekemää boysenmarjahilloakin. Kaikki nuo ja monet muut herkut oli pakattu niin helvetin somasti pieneen koriin ja peitelty se niin helvetin somalla liinalla.
-Mutta voi ei ja kauhistuksen kananlanta!
Ilkeä merirosvo Raivo-Ripattinen olikin myös päättänyt löytää aarteen ja paremman kokemuksensa myötä hän löysi aarteen ennen Maisaa ja Miisaa. Ja koska Raivo-Ripattisella ei ollut sydän paikoillaan hän teurasti Maisan ja Miisan.
Ja vielä tänäkin päivänä Raivo-Ripattinen säilyttää Maisan ja Miisan pääkalloja vyöllään koristeina.
Sen pituinen se.
