Tapahtuipa jännä juttu, törmäsin vanhaan ystävään, siihen samaan joka tuotti pettymyksen aikanaan ja nyt kaikki olikin toisin. Muistin yht'äkkiä maksamattomat velkani, muistin lupaukset, jotka annoin vain päästäkseni pois tilanteesta kuin tilanteesta, muistin kuinka kehuin vaikka halveksuin, muistin kuinka olin unohtanut hänet kokonaan.
Tunsinko kenties syyllisyyttä? -Vähän.
Tunsinko vanhaa ystävääni? -En lainkaan.
Aika ei ollut ollut armollinen vaan päinvastoin. Minä olin kasvanut ja hänen mielipiteensä olivat edelleen samoja kuin 90-luvulla. Hänen tapansa inttää läpi oma mielipiteensä oli vastenmielisempi kuin koskaan aiemmin. Hänen poliittiset näkemyksensä olivat hatarammalla pohjalla kuin koskaan. Hänen virheidensä lista oli melkein yhtä pitkä kuin omani.
No, olin siinä mielessä armollinen, että päästin hänet poistumaan tilanteesta elävänä.
Tunsinko kenties syyllisyyttä? -Vähän.
Tunsinko vanhaa ystävääni? -En lainkaan.
Aika ei ollut ollut armollinen vaan päinvastoin. Minä olin kasvanut ja hänen mielipiteensä olivat edelleen samoja kuin 90-luvulla. Hänen tapansa inttää läpi oma mielipiteensä oli vastenmielisempi kuin koskaan aiemmin. Hänen poliittiset näkemyksensä olivat hatarammalla pohjalla kuin koskaan. Hänen virheidensä lista oli melkein yhtä pitkä kuin omani.
No, olin siinä mielessä armollinen, että päästin hänet poistumaan tilanteesta elävänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti